Kun luki kuukausiliitteen artikkelin Zimbabwesta, lähtee entistä iloisempana antamaan äänensä mahdollisille euroedustajalle. Meillä Suomessa sentään on mahdollisuus perustaa puolue, asettua ehdokkaaksi, ajaa asioita joihin uskoo, ja voi vielä käydä äänestämässä ilman, että kukaan käyttää väkivaltaa äänestyskopin luona. Meillä on myös sananvapaus. Tosin sen asiallista ja vastuullista käyttöä voisi opettaa eräillekin ehdokkaille vaikka ihan tukiopetuksena.
Tiedättekö mitä muuta hyvää on vaaleissa? Se saa ihmiset tekemään yhdessä. Kun yksi on ehdokkaana, tarvitaan töitä tekemään useita kymmeniä ihmisiä. Sen lisäksi tarvitaan vielä tuhansia ihmisiä äänestämään. Mutta vaalityö jos mikä on yhdessä tekemistä. Se on myös intensiivistä ja vie paukkuja niin ehdokkaalta kuin mukana työssä olevilta tukiryhmäläisiltä. Erityisesti nuoremmat ja tuoreemmat ehdokkaat ovat yleensä todella riippuvaisia samanhenkisistä ystävistään, perheestään, tutuistaan; kaikista jotka voivat jollain tavalla auttaa vaalityössä. Näkyvyyttä ei saa kuin näkymällä, ja ilman suurta budjettia, siihen tarvitaan todella paljon talkootyötä.
Lisäksi vaalit lisäävät ajattelua ja keskustelua. Ainakin hetkeksi. Televisiosta tulee vaaliohjelmia, lehdet tekevät viikosta toiseen artikkeleja, ja yhteiskunnallisista asioista kuulee väkisinkin. Ja kun hätäpäissään edellisenä iltana menee tekemään vaalikonetta, tulee ainakin käytyä läpi liuta kysymyksiä, joista muut ihmiset jossakin päättävät. Työpaikan kahvipöydässä on pystyttävä vähintäänkin pari viikkoa keskustelemaan Lissabonin sopimuksesta.
Tänään saa äänestää. Se on hienoa ja arvokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti