Kotimatkalla linja 1. raitiovaunussa viereeni tuli istumaan vanha mummo. Hieman anteeksipyytävästi hän totesi tilaa olevan muuallakin mutta kertoi tulevansa nyt siihen kun on sitten lähempänä ovea. Tein tilaa ja sanoin että tottakai. Maaseutuvaihteeni kytkeytyi kuin automaattipilotista päälle ja olin valmis keskustelmaan hänen kanssaan loppumatkan. Olihan sentään päivän aikana sadellut ja hyvä marjasyksy meneillään..
Mutta matka eteni emmekä vaihtaneet sanaakaan.. Ehkä sylissäni avoinna oleva lehti antoi vaikutelman että muka halusin olla rauhassa.
Lähtiessään mummo kuitenkin hymyili. Hymyilin takaisin.
Hän kiitti. Olimmehan sentään matkustaneet yhdessä. Vielä ovelta hän katsoi minua, ja toivotti " kaikkea hyvää jatkossa. " Kiitin ja toivotin hänelle, matkakumppanilleni, samaa.
Sentään viisi pysäkin väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti