Viime päivinä olen jälleen ihastellut miesten käytöstapoja. En tiedä tapahtuuko tätä enimmäkseen pääkaupunkiseudulla, vai rakennuksessa missä olen töissä mutta liikkeellä on paljon hyväkäytöksisiä miehiä.
Erityisesti nämä Tehtaankadun käytöskukkaset kunnostautuvat ovien avauksissa. Kuinka viehättävää. Kyse ei ole siitä, että enkö saisi ovea auki itsekin mutta arvostan elettä. Kaunis tapa. Ei tuuppimisia, ei laukuilla tönimisiä. Jokainen pääsee hissiin ja ulos vuorollaan, eikä kiirestään huolimatta kenenkään tarvitse päästä välttämättä ensimmäisenä.
Tänäänkin nuori mies joka seisoi hissin ovella selkä päin minuun, täysin luonnollisesti siirtyi sivuun ja avasi oven, jotta minä pääsisin hissiin ensin. Sama tapahtui ystävällisten hymyjen kera eilen. Ällistyttävän sulavaa. Jotkut ovat olleet kotona(tai koulussa, tai armeijassa) kun käytöstavoista on puhuttu.
Pidän muutenkin etiketistä ja sovituista säännöistä - tiettyyn rajaan asti. On paljon helpompaa kun tietää, kätelläänkö, halataanko, mihin aikaan tullaan ja erityisesti mihin aikaan odotetaan poistuvan. Pussataanko poskille kaksi vai kolme kertaa, ja otetaanko kengät pois vai ei. On myös helpottavaa jos jos jokin koodi kutsussa kertoo laittaako päälle arkista vai juhlavaa, voiko mukaan ottaa ystävän jne.
Erityisesti ujos on joskus hyvän käyttäytymisen este - vaikka tarkoitus on aivan päinvastainen. Tulee paikalle ja jättää jonkun kättelemättä koska ei halua tunkea ja "tehrä ittestään numeroo", tai poistuu sanomatta hyvästejä koska isännillä on juuri "jotain tärkeämpää kesken". Tai jättää vaikka kokonaan osallistumatta, koska uudessa ja vieraassa paikassa oma sopivuus huolestuttaa.
Mutta kyllä on ihanaa kun tervehditään, availlaan ovia, kiitetään ja ollaan ystävällisiä sekä kohteliaita kanssaihmisille. Arjen luksusta sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti