"Kunhan ajat varovasti.." ja "Oho - mistä tää tuli?"

Tänään oli Joulu 2.0. Sain suoraan työpaikalle polkupyörän. Ihanaa.
Tosin pihalla sen kanssa urpoillessani parkkipaikalle saapui myös iso pomo katsomaan työaikani hyödyllistä käyttöä. Mutta kylläpä on mukavaa, että ihmisellä on polkupyörä.(nopeampi sillä on hakea töitäkin) Kuisma oli tänään suurempi ilahduttaja kuin joulupukki/pääsiäispupu/pyhäArkkiEnkeli yhteensä kootessaan minulle mahtavan käyttöpyörän osista. Iso Kiitos.
Töistä lähtiessäni pyörästä kuului vähän tavallista isompaa ääntä. Fillarissahan ei ole steroita joita kääntää kovemmalle sivuäänten häiritessä, joten jouduin miettimään ääneen reagoimista. Tiesin myös että pyörä oli kasattu melkoisella hopulla. Pyöriä ei kasva joka puun oksalla, ja viimeiseksi halusin tahallaan rikkoa juuri saamani valkoisen ratsun.
Eikun soitto toiselle Ystävälle. Puhelimeen vastataan nykyään kuulemma" haloo. " Pyysin haloota lähtemään katsomaan naisten korkeushyppyä, ja samalla ehkä myös sivusilmällä uutta ajokkiani. (laskin että trikooasuiset naiset saattaisivat lisätä innostusta noin 100 prosentilla) Puoli tuntia tästä seisoinkin jo sitten Eltsun kentän nurmikolla pyörä usesammassa osassa ja useampi holkinnäköinen pitkin nurmikkoa.. Erityisesti pidin mm. kohdista: "Oho, mistä tää tuli?", " Miten päin tää oli?" ," Tuleeks tää tänne?" Olisin niin mielelläni antanut vaikka kaikkiin oikeat vastaukset mutta valitettavasti sattui olemaan ensimmäinen kerta kun edes näen stemmiä avattavan..
Välissä käytiin myös nopea välipuhelinkeskutelua aiheesta oliko kippi pieni, iso vai h**vetin iso. Paikalla olijan mielestä se oli vaihtoehdoista viimeinen, kokoajan mielestä ensimmäinen. Pyöränomistaja mietti samaan aikaan pitäisikö huolestua jos kaksi ihmistä tekee yhteenvedon; "..eihän tässä varmaan mitään kunhan ajat varovasti..". No, harvemmin sitä tulee työmatkaliikenteessä mitään "Pää edellä Kekkosaltaaseen" -temppuja tehtyäkään. Ehkä kummallakin kipillä pärjää ainakin syksyn läpi.
Kun ei nyt sitten vaan sattuis mitään...