Sain viikonloppuvieraaltani lahjan, mikä oli tietysti hieman nolostuttavaa, koska on jo tarpeeksi lahjaa, että saa ystävänsä vieraaksi. Ihmisillä on aina niin paljon tekemistä, ja niin vähän aikaa. On iso uhraus lähteä kyläilemään ja olla useampi yö pois oman kodin mukavuuksien ääreltä. Mutta sain myös siis lahjan. Minikokoisen kreppiraudan! Sen oikea nimi on tietysti tyvikohottaja mutta käytännössä se tekee minikokoisia kreppauksia. Aivan loistava!
Olen sitä ikäluokkaa joka Zero Ninen keikalle Lallintalolle lähtiessään kreppasi hiuksensa, joten homma on hanskassa. En vain ole tiennyt että kyseinen mielenhäiriö on järkeistetty 2000 -luvulla hyötykäyttöön. Minikoisessa hommassa on ajatuksena ettei kreppaus varsinaisesti näy, vaan tuuheutetaan hiuksia nostattamalla niitä päänahasta. (Mikä, bytheway, ehkäisee myös rasvoittumista)
Tosin ensimmäisellä kerralla, hieman kiireessä, kävi juuri niin kuin ajattelinkin. Krepeistä tuli hyvinkin näkyviä. Vieras ehdotti kohteliaasti suoritusrautaa. Muoti ei ole kuitenkaan itselleni niin päivän päälle. Koin olevani iloisesti retro. Toinen ilahduttava lahja tuli kun Koiran mukana tuli tomattipensas! Loistava juttu sekin. Ikkunalautani ovat aivan kohtuulliset, niille kyllä mahtuu, eikä itse olisi tullut hankituksi. Yrttien kasvattaminenkin on jäänyt "sopivia ruukkuja ja hetkeä odotellessa". Nyt on sitten kotonakin tekemistä kun bloggaamisen lisäksi voi seurata kun tomaatti kasvaa.
3 kommenttia:
Ei kai se koirakin ollut lahja? MinkkiP
Mä pahoin pelkään, että ei.. :)
Joko sitä on laitettu kello tuntia aikaisemmemmin herättämään, että ehtii laittamaan hiuksia aamulla? Taitaa kuitenkin tällä viikolla olla koiranulkoilutus etusijalla :)
Pulina
Lähetä kommentti