Olen aamulenkeillä koiran kanssa täällä kaupungissa sen verran amatööri, että alan ymmärtää vasta nyt reitin ja ajoituksen merkityksen. Erityisesti jos kotiin haluaa selvitä alle tunnissa. Tunti sinänsä on aivan hyvä lenkkiaika mutta Koira pääsi jo aikaisin aamulla yhdelle lenkille, joten toinen lenkki voi jäädäkin hieman alle tuntiin. Sepäs täällä Vallilassa ei olekaan niin helppoa, koska niitä kavereita löytyy joka kulman takaa. Aivan joka kulman.
Aaamuhyppely 10 kuukautisen kaverin kanssa kestää, kun toinen jää vielä makamaan maahan toisen koiran nähdessään. Tämän kun toistaa 12 kertaa niin reitti ei etene. Mutta nauramaan sitä itsekin joutui kun kaikista ehdokkaista loppujen lopuksi löytyi se oma rotutoveri. Silloin synkkasi. Pystypaini on se joka pojat sytyttää, lajista tai rodusta riippumatta .
5 kommenttia:
Siltä varalta, että koira on oma, niin älä ikuna anna sen jäädä makaamaan maahan ja odottamaan vastaantulijaa. Annat koiralle signaalin, että se on pomo, joka päättää milloin liikutaan ja milloin pysähdytään ja ketä vaanitaan! Anni M. Korpelan "Koiranpentu oppii" kirjassa on alkeet koirankieleen, tulee pidettyä johtajanarttuus paremmin hanskassa. Luin itse ja silmäni aukesivat!
Jos koira ei ole oma, niin sorry tämä interventio kasvatuskysymyksiin:)
Jenni, ihan superjuttu että kommentoit, siksihän täällä nämä kommenttiboxit ovat! Samalla moni muukin voi saada hyvän kirjasuosituksen.
Laitoin sen muuten tilaukseen, koska oli kaikista Helsingin kirjastoista varattu. Ainakin pennun kasvatuksesta on paljon kiinnostuneita pääkaupunki seudulla.
Koira on toki hoidossa mutta ei ole omistajillekaan kiva jos kaveri saa viikon verran pyörittää hoitajiaan miten sattuu ja tulee takaisin kotiin aivan Kukkulan Kuninkaana. :) Mutta kyllä täällä ollaan myös harjoiteltu sitä, että se olisi se kaksijalkainen joka määrää reitin ja tahdin. Vaihtelevalla menestyksellä. :)
Äh, mun kommentti kuulostaa ihan kamalan määräilevältä ja pomottavalta, Sorry.
Törmään kuitenkin oman koiran kanssa päivittäin tilanteisiin, jossa reitin tukkii makaava ja vaaniva, isompi koira, joka kohdalla ponnistaa jaloilleen ja yrittää rynnätä luoksemme. Omistaja lähinnä koettaa roikkua mukana ja jarruttaa katastrofeja sen sijaan, että ohjaisi koiran vaikka makupalan avulla ohi, ja minä puolestani yritän hillitä pikkuista, ällösöpöä paimenkoiraa, joka yht'äkkiä luulee olevansa rottweiler ja unohtaa kaikki käytöstavat:\
Koirankieliset jutut eivät itselleni vannoutuneena kissaihmisenä olleet mitenkään selviä, kun aloitin ekan koiran kanssa. Esim. ovella tai ikkunassa haukkuvaa koiraa ei saisi noteerata, ettei se luule voivansa johtajan ominaisuudessa kutsua laumaa kokoon. Aika paljon koirankasvatus ainakin Korpelan mukaan perustuukin siihen, että epämieluisaa käytöstä ei palkita huomiolla, ja sen kun sisäsitää, niin on jo voiton puolella.
Mutta hauskoja hetkiä koiran kanssa. Korpelan kirja ei ole kovin erinomaisesti kirjoitettu, mutta ohjeet kyllä ovat täyttä asiaa.
Ja sanoinko jo, että lainakoiranne lepakonkorvat ovat ihanat, madam!
Joskus myöhemmin tarkasteltuna kirjoitettu teksti saattaa antaa hieman jyrkemmän kuvan, mitä palautteen antaja on alunperin tarkoittanutkaan.. ;) Tai sitten se antaa, juuri sen kuvan mikä on tarkoitettu. Ymmärrän hyvin lähtökohtasi, niin erilaisia talutushihna -pareja olen tässä viikon aikana tavannut, että väitöskirjaan olisi ainekset. (ja edelleen olen sitä mieltä, että eläimen ottamiseen ja pitämiseen pitäisi olla testi/lupasysteemi)
Meillä on kyllä myös ollut se käytäntö, että jos on pakko maata siinä maassa, niin ei se sitä tarkoita, että siitä pääsee hyppäämään kenenkään koiran tai ihmisen kimppuun. Hihnan kaksijalkainen pää on vastuussa tapahtumista, enkä itsekään haluaisi että kenenkään koira pääsisi hyökkäilemään toisten kimppuun.
Vallilan alueella tuntuu kyllä olevan aika fiksua ja mukavaa porukkaa. Ne joilla on aikaa, ja joita kiinnostaa, yleensä päästävät koiransa nuuhkimaan kun ensin ovat kysyneet, onko ok ja vaihtavat pari sanaa. Ja ne joilla on kiire, tai joiden koira(tai ihminen) on epäsosiaalinen, kulkevat omia polkujaan.
Itselleni ranskis ei ole aiemmin tuttu rotu, vaan kokemukset ovat enemmän collie-puolelta. Border collie kokemukseni vielä vääristävät "Koiramaailma-kuvaa", koska enoni on kouluttanut kaverit todella hyvin ja border colliellehan mikään ei ole mieluisampaa kuin tekeminen, tekeminen ja tekeminen.
Kun sitten 10 kk ranskis katsoo minua tyhjällä ilmeellä, korvienkaan värähtämättä, innostaessani kaveria "hauskaan tekemiseen" - repeän nauruun.
Samainen kaveri voi olla täysin huomioimatta minua koko aamun mutta tulla nukkumaan varpaideni päälle kun pesen hampaitani.. jne.
Olen aina ollut kiinnostnut käyttäytymistieteistä, ja viikon aikana elämyksiä on ollut paljon.
Puhumattakaan siitä että Koirapuisto on täysin oma maailmansa. Rookielle jää arvailun varaan, kuka saa tulla ja kuka lähtee. Esimerkki eiliseltä " no meidän täytyy sit lähtee jos te tuutte tänne ". "öööö...no ei kai me tulla..koska sun koira käyttäytyy raivohullun lailla, ja säännöissä lukee, että se poistuu, joka ei hallitse koiraansa..".
Eilen kuulin myös yllättävän kommentin " se varmaan sattuu kun toi juoksee päin" "Eeeh.. niin kai..varmaan..?" (paitsi että ei tämä koira juoksentele ketään päin..)
Oho, tulipas pitkä kommenttipostaus. :)
Ranskis tai bostoninterrieri toisi kyllä hauskaa vaihtelua elämäämme! Väinöhän on sheltti, kouluttajan unelma ja maailman uskollisin ja palvelualttein otus:) Ylitse menee varmaankin vain elokuvien Lassie tai sitten se hyvin koulutettu Border, joka on huippuälykäs.
Joka tapauksessa olen tullut täydellisesti vihreydestä ja keltanokkuudesta siihen tulokseen, että Korpelan opit sisäistämällä oma, koiran ja muiden ihmisten elämä on niin paljon vaivattomampaa, mukavampaa ja leppoisampaa, etten ihan tajua ihmisiä, jotka antavat koiriensa pomottaa, reuhata ja rynnistellä.
Koirapuistossa olemme käyneet kerran, mutta se ei sopinut Vänen arvolle. Hän istui kinttuni vieressä ja suhtautui kaikkiin äärimmäisen epäluuloisesti ja jäykästi, eikä halunnut missään nimessä leikkiä, juosta tai pissailla. Yksi virontuonti teki sitten todella inhan valehyökkäyksen mua kohti (koska mulla kuulemma oli uhkaava takki), eikä omistaja ollut edes pahoillaan. Sen jälkeen ollaan vaan lenkkeilty ja irtokoirailtu muualla...
Bulldoggeiin niinkuin näihin taskulassieihinkin liittyy omituisia ennakkoluuloja! Väinöstä kysytään aina: 1) Onko se pentu (turkki paljastaa hei haloo) ja 2) Onko se tyttö (VÄINÖ!!!)...
Lähetä kommentti