Ympäristöteini valaisi viikon!

Pääsin eilen Elämä Lapselle konserttiin Loimaan Lapsen kanssa. Tai eihän hän enää lapsi ole, koska syksyllä alkoi yläaste. Matkalla konserttiin kävi myös ilmi, että mieluisin konserttiartisisti olisi Muse. Se siitä kommunikoinnista.
Konsertin jälkeen eräskin banaanimerkki jakoi Hartwallin pihalla banaaniananas-smoothieta pienissä muovipulloissa. Tämä aiheutti sen, että tyhjiä ja rikottuja pulloja koristi kulkuväylää. Muutaman nuoren miehen kehittävä hupi oli myös ottaa vauhtia ja paiskata täysinäinen pullo asfalttiin, johon se "hauskasti " räjähtäen levisi.
Kävelimme muutamia satoja metrejä kävelytietä ja nuori seuralaiseni osoitteli sotkumäärää(mitä itseasiassa oli vähemmän kuin yleensä) närkästyynä. Olin samaa mieltä mutta ehkä turtuneempi ainaiseen joukkotapahtuma -sotkemiseen.
Mutta mitä tekee seuraavaksi Loimaan Teini; nappaa reippaasti maasta kierivän pullon käteensä. Ja hetken päästä toisen(!) , ja alkaa etsiä roskista. Samaan aikaan kymmenien ja kymmenien kävellessä piittaamattomana.
Roskista ei luonnollisesti löytynyt heti. Teini huomautti että jos roskiksia olisi enemmän, eivät ihmiset heittäisi niitä kadulle. Nyökkäilin myöntyväisenä, ja olin ällistynyt(ja häikäistynyt) että vieressäni käveli yläasteikäinen ihminen, joka puuttui roskaamiseen. Etenkin kun valtavirrasta se tuntui olevan täysin OK. Meillähän on yleensä tapana käyttäytyä "niin kuin muutkin" tai käyttää tekosyynä sitä "kun ei kukaan muukaan."
Hyvät teot pitää palkita. Ennen nukkumaan menoa lahjoitin nuorelle ympäristöaktivistille kukkapannan, jota hän oli himoinnut päästäni muutama viikko aiemmin. Kehuin vielä vuolaasti kuinka uskomattoman hienosti hän oli toiminut, ja miten upeaa hänen käytöksensä oli. Teini kiitti, jopa ehkä hieman hämmentyneenä kaikesta suitsutuksesta, mutta loogisesti kysyi; " ai pitääkö munkin nyt sitten antaa sulle jotain, kun sä oot käyttäytynyt kivasti?". Ei tarvinnut.