Loppuviikko on tuntunut mennyt kuin puoliksi sumussa. Uni on antanut odottaa itseään, ja olo on ollut sen mukainen. Elämä kaikissa väreissään on näyttänyt paletistaan niitä tummempiakin sävyjä.
Mutta iloisiakin asioita on tapahtunut. Eilen saapui kylään Topi, 11 kk. Vaikka nukkumaan mennessä melkein itketti, alkoi aamuyöstä jo naurattaa. Ainakin näin jälkeenpäin muistellen.
Kaverilla on murrosikä - tai uhma. Eikö kummassakin ole samanlaisia piirteitä? Tämä tarkoitti sitä että omaa paikkaa laumassa oli syytä testata. Useampaan otteeseen.
Topi otti nopeasti kyläpaikkansa haltuun ja tupatarkastuksen jälkeen loi melko kiinnostuneen katseen sänkyyn.(viimeksihän sinne ei päässyt) Sanoin ettei tarvi mennä nytkään. Kului vain hetkonen - ja eikun loikalla päiväpeitolle. Nostin kaverin alas. Ei ollut kuuntelu päällä.
Tämä show jatkui sitten tunnin välein aamuun asti. Heikompi hermoinen olisi jo saattanut sortua.(koira tai ihminen) Homma toistui yön aikan useita kertoja. Muutaman kerran pelkästä kokeilun ilosta pari kertaa peräkkäin. Siinä kohdassa jo hymyilyttikin. Tiedän ettei nelijalkaisen ystäväni ymmärryksessä ole mitään vikaa mutta egoa on sen verran, ettei uskoa tarvi ensimmäisestä kiellosta. Eikä siitä viidennestäkään.. Yöllä ei myöskään voi kaikuvassa kerrostalossa karjaista kovinkaan kaikuvaa komentoa, joten pitää yrittää löytää jonkilainen kompromissi. Kompromissi oli; sänkyyn, pois sängystä, sänkyyn, pois sängystä, sänkyyn, pois sängystä..
3 kommenttia:
=)
Topi on selkeästi hauska tyyppi! :)
On, on - ja homma jatkui viikonlopun ajan yhtä vitsikkäänä. Seuraava tempaus oli että kaveri osoitti mieltään, eikä suostunut tulemaan yöllä edes samaan huoneeseen, vaan istua nökötti kynnyksen "paremmalla puolella" Yksilön kosto jne. :)
Voi mikä todellinen Loisto Yksilö!! <3
Tikahduttavan tuntuista kaverin elo... =D =D
Lähetä kommentti