Heittäydyin aamubussissa sosiaaliseksi. Vieruskaverini oli pukeutunut toppapukuun ja kaulurihuppuun. Hän myös huuteli äidilleen että " äääiitiiii, mä heilun täällä kuin merilevä.. ", bussin nytkähdellessä kinoksissa eteenpäin. Se oli aamun alkajaisiksi mielestäni hieno vertaus. Tosin ensin kuulin että " äiitiii, mä heilun täällä niin että veri lentäää..." Mutta hyvä ettei äitikään kuullut ensimmäisellä kerralla kunnolla vaan joutui pyytämään toistoa.
Yhteinen keskustelumme liikkui ruuan ympärillä. Tarkemmin sanoen jätskin, pannarin, lihapullien ja spagetin ympärillä. Bussin selkämyksissä nimittäin mainostettiin 3D elokuvaa: Poutapilviä ja lihapullakuuroja. Arvelinkin, että Elias oli tullut istumaan hieman kauemmaksi äidistään ja sisaruksestaan juuri tämän kyseisen selkämystarran houkuttelemana. Nuori herra kertoi, että hän haluaa vielä mennä tuon elokuvan katsomaan. Epäilin että leffaa katsoessa saattaisi tulla nälkä. Niin paljon herkkuja oli jo pelkässä mainostarrassa. Eliaksella oli tähän ratkaisu; elokuvaa katsellessa TV-menisi rikki, kaikki herkut tulisivat ulos, ja sitten hän söisi ne, kaikki.
Seuraavalla pysäkillä tiemme erosivat mutta olimme tehneet suomalaisen aamumatkailun historiaa. Olimme kohdanneet toisemme tasaveroisina matkustajina ja keskustelleet ilman titteleitä ja ennakkoluuloja.
2 kommenttia:
"olimme tehneet suomalaisen aamumatkailun historiaa"
Vaikuttavaa. :-)
..no kun keraan joka vuosi hesarin yleisönosastolle tulee ne perinteiset "miksi suomalaiset eivät puhu toisilleen bussissa" -valitukset, niin ajattelin että olimme tehneet jotakin todella mullistavaa... ;)
Lähetä kommentti