Viereeni istahti bussin takaosassa ikäiseni mies(olin kiroittaa poika). Vahvaa alkoholin tuoksahdusta oli mahdoton olla huomaamatta mutta mitäs siitä. Kaveri joutui tosin nousemaan ja käymään maksamassa kun kuski ei suostunut lähtemään sitä ennen. Hieman jännitti, että löytääköhän hän vielä viereeni mutta sieltä hän palasi, kuin telkkä pönttöön.
Keskustelu sujui vilkkaana, tosin hieman yksipuolisena koko matkan. Edessä istuvaa tyttöä hän pyysi siirtämään hiuksiaan, ettei vaan koskisi niihin jos vahingossa ottaisi edessä olevasta niskatuesta kiinni. Itsellinikin käy usein niin. Hiukset jäävät niskatuen ja takana istuvan käsien väliin ja tunne on melko epämiellyttävä. Nuori nainen siirsi hiuksiaan hymyillen. Samaan hengenvetoon selvitettiin miksi liputettiin. Meinasi mennä Indirat ja Minnat sekaisin. Kerrottiin mys keskiviikosta, jolloin vieruskaverini myöhästyi työhaastattelusta 20 minuuttia ja sai kolmen kuukauden karenssin. Näppärä Smart kuski oli pysäköinyt autonsa niin lähelle kiskoja, että kolme raitiovaunua joutui odottamaan brankkareita siirtämään siitä. Vieruskaverini oli touhukkaampi ja kolmen muun kaveruksen kanssa siirsi smartin pois vaunuja tukkimasta. Tämä ei kelvannut selitykseksi työhaastattelussa. Kolme kuukautta napsahti. Se on pitkä aika rahaa.
Hyvää päivän jatkoa daameille, hän toivotti teidemme erotessa. Kohtelias, ystävällinen ja kiltti ihminen. Tänä tasa-arvon päivänä, ja kovin kylmän ulkomaalaiskeskustelun aikana on hyvä muistaa, että meitä tässä samassa veneessä on monenlaisia ihmisiä. Emmekä me tiedä tarpeeksi toisistamme, jotta kannattaisi olla ensimmäisenä jonossa sitä kiveä heittämässä.
1 kommentti:
Kaunis kirjoitus.
Lähetä kommentti