Kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa sympaattisen komedian: Pitsiä ja Arsenikkia. Asko Sarkola ja Esko Roine ilahduttivat herttaisina murhaajamummoina ja Mikko Kivinen puolestaan pelotti vinksahtaneena sukulaispoikana. Suosikkiamme Jari Pehkosta olisimme katsoneet Teddy Rooseveltina enemmänkin. Iso sali oli jälleen viimeistä paikkaa myöden täynnä ja salissa raikui iloinen hörähtely.
Koska olimme päässeet taas saliin niin sanotusti takavasemmalta, halusimme ilahduttaa lavalla esiintyvää ja iloksemme töitä tekevää. Päädyimme salaperäiseen mustaviittaiseen Sandeman-pulloon, jonka sujautimme runon sekä musta pitsiyllätyksen kera kultasävytteiseen lahjakassiin.(menestys)
Tuon pullon hankkiminen jätti taas yhden legendaarisen asiakaskokemuksen. Hieman kiireellä, Töölöntorin Alkossa asioidessani erehdyin kysymään kevätpörriäisen näköiseltä myyjäpojalta kelloa. Vastaukseksi sain: On se. Poistuin verrattain häkeltyneenä.
"Kun asiakas ystävällisesti tiedustelee kelloa, vastatkaa nokkelasti että "On se."?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti