tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Pala sokeria onkin melkein tuhat vuodessa

Työkaverini kertoi miten erään tutkimuksen mukaan, ne jotka kertovat päätöksistään toisille, epäonnistuvat useimmin, kuin ne jotka eivät kerro. Ja tämä oli siis luonnollisesti tieteellisesti todistettu. Tähänkö siis perustuu vanha kansansanonta "se kel`onni on..jne". Kun sinulla on jotain tai aiot jotain, niin älä nyt vaan mene siitä kenellekään kertomaan. Itse olen omalla kohdallani kylläkin todennut lupausten ja aikomusten toteutuvan paremmin jos niitä kuuluttaa turuilla ja toreilla. On vaikea olla lähtemättä esim. aamulenkille, jos siitä on mennyt ensin huutelemaan ulkopuolisille.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt salailustrategian päälle. Kun lähellä olevien ihmisten elämän suurimpia käänteitä on kerrottu viime tipassa yllätyksenä, on yhtenä tunteena ollut myös ällistys: "Enkö ole niin luotettava tai läheinen ihminen, että olisit halunnut jakaa tämän asian aiemmin kanssani". Onko maan tapana, että vain onnistumisista ja valmiista ratkaisuista kerrotaan mutta keskeneräisiä suunnitelmia tai erilaisia vaihtoehtoja ei voi pohtia lähellä olevien ihmisten kanssa. Melko itseriittoista. Vai pelätäänkö siinä epäonnistumista? Eikö onnistumisen jakaminenkin olisi mahtavampaa, jos matkassa olisi mukana ihmisiä jännittämässä? "Tuplattu ilo vs. jaettu suru".
Asiaan. Tämän kuun aikomus/yritys on välttää töissä palasokeria. Ennen join kahvini maidolla, ja isoon lasiin sain tiputettua kaksikin palaa sokeria. Nyt olen siirtynyt maidottomaan versioon siitä syystä, että rasvaton maito näyttää minusta värjätyltä pesuvedeltä. Kahvilasini koon olen  myös tiputtanut  pienempään sekä sokeripalan yhteen. Sokerin paloja saattaa työpäivän aikana kulua neljä. Viikossa se on kaksikymmentä, kuukaudessa hyvässä lykyssä kahdeksankymmentä ja puolessa vuodessa 480 sokeripalaa jne. Tähän lisäksi tietysti se sokeri, joka kahviin lisätään vapaa-aikana.
Katsotaan miten käy. Palaamme aiheeseen tällä kanavalla.

Aiheesta muualla:
Sokerisyöppö on väsynyt ja hajamelinen

4 kommenttia:

Perunalastu kirjoitti...

Sosiaalipsykologiasta opin sen, että ääneen sanotut aikomukset toteutetaan todennäköisemmin. Minulla ei nyt ole tässä lähteitä tälle tutkimukselle, mutta tieto löytyy tästä kirjasta: Helkama K, Myllyniemi R, Liebkind K.: Johdatus sosiaalipsykologiaan.

Norppa kirjoitti...

Siksipä en ihan heti suoraan ostanutkaan tätä tieteellistä tutkimusta, jonka nimeen asiasta kertoja vannoi. Onhan sosiaalinenpaine melkoinen voimavara yhteiskunnassamme. Asiasta kertoja perusteli tutkimustulosta sillä, että kun kerrot asiasta ystävillesi, he jo valmiiksi onnittelevat sinua ja sinusta tuntuu kuin olisit jo tehnyt varsinaisen työn ja juhlistat etukäteen lupauksesi toteutumista, ja varsinainen työ jää tekemättä.
Liputtaisin kyllä senkin puolesta, että toiset ihmiset onnistuvat, jos saavat tukea ja kannustusta. Toiset taas epäonnistuvat koska jäävät yrityksensä kanssa liian yksin ja urakka alkaa tuntua vain liian isolta hahmottomalta möhkäleeltä. Tietysti, mikä sopii yhdelle, ei aina toimi toisella.

kairo kirjoitti...

Tiedon pihtaaminen se on vallan hansikas.

Joku kirjoitti...

Kauheaa kieltäymystä. Huh, onneksi en koskaan ole oppinut juomaan kahvia. ;-)

Mutta tuosta viestinnästä, että olisiko hyvä ja millä perusteella kertoa etu- vai takakäteen, vaiko sekä että ja ehkä myös välikäteen. Olen miettinyt tätä tässä ohimennen, mm. tuon taannoisen kuuden vaatteen haasteen kohdalla. En nyt ole mitenkään aktiivisesti seurannut vaatehaaste-blogiskeneä, mutta sellainen tuntu minulle on jäänyt, että tästä kohistiin (liittämättä tuohon sanaan nyt sen kummempaa positiivista tai negatiivista arvolatausta) enemmän etukäteen, haasteen ottamisvaiheessa, kuin sitten jälkikäteen kuun kuluttua kerrottiin, miten oli sujunut. (Itse tein päinvastoin.)

Jäin miettimään, oliko juttu (ja jos, kenelle) kenties kuun kuluttua jo vanhentunut, ja kiinnostus seuraavassa asiassa. En sano, että sekään on huono vaihtoehto, jos huomio suuntautuu näin pikemminkin eteenpäin kuin taakse - eteenhänpäin elävän mieli - mutta mahdollinen näkökulmien ero silti mietityttää. :-)

Minusta näkökulmasi epävalmiiden ratkaisujen kertomisesta ja jakamisesta on joka tapauksessa oivaltavaa matematiikkaa. (Ja rasvaton maito todella paitsi näyttää, myös maistuu mainitulta.)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...