Lisää asuntoasiaa kun kerran vauhtiin päästiin. Tänään oli vuorossa Itä-Pakila, Malmi sekä Vantaanpuisto. Malmilla asunnon takapihalla oli bussipysäkki, Itä-Pakilassa talo oli puolestaan kiinni liimattu Kehän meluaitaan ja Vantaanpuiston jengi lähiostarilla näytti siltä, ettei ole tarkoitettu polkumme kohtaavan tulevaisuudessa joka ilta. Ei ollut siis auringolla risukasapäivä tänään.
Uuden kodin löytymistä odotellessa on luonnollisesti kiinnittänyt huomiota hintoihin ja olen viime aikoina tehnyt ällistyttävän havainnon. Osan asuntojen hinnoista on tipahtanut parisen kymmentä tuhatta. What the wok?! Oikotiehän kätevästi ilmoittaa automaattisesti, kun jonkin omaan haarukkaan sopivan kohteen hinta nousee tai laskee, ja avuliaasti kertoo myös mikä hinta oli pudotusta, tai nostoa, ennen.
On ymmärrettävää, että jokainen haluaa kodistaan hyvän korvauksen. On ymmärrettävää, että jotkut haluavat myös maksimoida voiton - mutta se että hintapyynnöt heittelevät kymmeniä tuhansia alkaa olla täysin älytöntä. En tiedä oliko ilmiö sama markka-aikaan. "Tänään pyydämme asunnostamme 400 000 markkaa mutta ensi viikolla hinta onkin enää 280 000." Täysin väärä viesti myös välittäjältä joka on ammattilaisena prosessissa mukana. Kaikilla on tiedossa alueen ja kaupungin keskihinta, miksi ihmeessä pyytää 20 000 euroa liikaa..? Tiedän kyllä, että aina saa pyytää mutta sillä logiikalla hinnat voitaisiin kaikessa muussakin vetää toppiin ja arpoa kunnon kertoimilla.
jk. Asiasta myös tänään Taloussanomissa: Asuntojen hinnat karkasivat käsistä.
jk2. Tänään Taloussanomat epäilee hintojen kasvun pysähtyvän.
5 kommenttia:
Hintojen seilaamista sai itsekin ihmetellä, oma asunnon etsintäni kesti kaikenkaikkiaan lähes kaksi vuotta, josta suurimman osan vietin vuokralla asuen ja siten jokusen tuhannen ilmaan sitäkin kautta heittäen..
Kriteerinä oli tietty joku ehdoton katto hinnalle, mutta enemmän tuli sitten katsottua neliöhintaa ja koko talolle tulevien korjauksien/remonttien kustannuksia. Yllättävän monessa paikassa oli sumeilematta pimitetty tieto hyvinkin pian tulevista suurista korjauksista, ts. julkisivu- ja putkiremontit.
Jos kysyit välittäjältä tai joissain tapauksissa myyjältä itseltään, mitään ei tiedetty. Joten otin tavaksi kysellä muilta asuikkailta taloissa. Silti monessa harkitussa kohteessa yllätti kun näkikin sen huputettuna ja huokaisi että onneksi en tuonne mennyt..
Nyt voimaan tullut 5v pts:n tekemiseen pakottava laki sentään muuttaa sen tilanteen, kunhan ensi kesään mennessä kaikki yhtiöt ovat seuraavan vuosikokouksensa pitäneet.
Oma lukunsa myös ne, ketkä yrittävät veloittaa parin tonnin pintaremontista 10x hinnan asuntoa myydessään.. muiden kikkaveijareiden joukossa.
Myyjän näkökulmastahan sitä tietenkin aluksi laittaa vähän korkeamman hinnan (esim. 20 kEur) jos siellä markkinoilla sattuisi olemaan joku joka juuri haluaa tämän kohteen. Sitten lasketellaan hintaa pikkuhiljaa sinne minne se kuuluukin laskea. Kohdehan kuluu ollessaan liian pitkään netissä ja lehdissä.
Huoneistokeskuksella oli kohdallani em. menetelmä. Puhuivat "onnenkantamoisesta". On siinäkin iso ja luotettava firma!
Neliöhinta ja alueen arvostustaso ovat hyviä mittareita. Näytöissä käydessä alkaa kyllä huomaamaan milloin neliöhinta on kohdallaan. Alueiden väliset erot ovat isoja. Vrt. Paloheinä vs. Itä-Pakila, Länsi-Pakila vs. Maunula.
Rahaa se vaan on...
PTS-suunnitelman pakollisuus on varmasti parasta mitä suomalaisille taloyhtiöille on tapahtunut pitkään aikaan. Jos laitetaan kotiin mennessä silmät kiinni, niin ei tarvitse välittää jos rappaus vähän lohkeilee tai parvekkeen kaide alkaa näyttää huolestuttavalta. On myös kummallista miten joissakin yhtiöissä pidetään vastike vaikka väkisin todella alhaalla mutta ei olla millään tavalla varauduttu tuleviin remontteihin.
Monella suomalaisella on ns. "kaikki liikenevä" omassa kodissa kiinni mutta sijoituksen kohdetta ei ymmärretä hoitaa. Usein pääsisi vielä vähemmällä jos korjaisi heti, eikä viiden vuoden viivyttelyn jälkeen.
Välittäjän tehtävä on ottaa huolellisesti selville kaikki kauppaan liittyvät oleelliset seikat, ja koko taloyhtiön kunto on yksi näistä. Jokainen osaa lukea itsekin isännöitsijän todistuksen mutta kyllä välittäjän pitää tutustua kohteeseen niin että tietää siitä enemmän kuin ostaja.
Ja kyllä, nuo pintaremontoidut kodit ovat pahimpia. On satumaista tuuria, jos maut sattuvat menemään yhteen entisellä ja uudella omistajalla. Tänään viimeksi olin katsomassa kohdetta jossa olisin toivonut, että pintaremontti olisi jätetty tekemättä. Plus että työnjälkikin saattaa olla vähän sitä sun tätä.
Kai se on täysin inhiillistä, että ns. yritetään saada myydessä korkein mahdollinen hinta mutta yleisenä metodina tuollainen "koitetaan onnea" tuntuu hataralta systeemiltä, eikä myöskään kovin ammattimaiselta. On myös puuduttavaa käydä näytöissä joissa ollaan aivan varmoja, että hinta on kohdillaan, eikä siitä tingitä, kunnes sitten parin kuukauden päästä laskeudutaankin jo vähän kohtuullisimpiin lukuihin.
Jep. Yllättävän paljon on alkanut lähteä ilmaa pyynnöistä. Ja tarjontakin on kasvanut. Samalla haulla, joka itselläni on ollut jo jonkin aikaa, oli puoli vuotta sitten noin 10-20 asuntoa tarjolla. Nyt 110.
Kun sitten taas Prepe haulla, joka mulla on meneillään, käänne on ollut päin vastainen.Mutta suosittelisin kaikille, jotka noin vuoden päästä aikovat vaihtaa asusuntoa, laittamaan Oikotien haun voimaan nyt - vuosi kehittää kummasti tuntumaa tarjonnasta ja kysynnästä.
Lähetä kommentti