Tunti tossuillessa

Nyt kulki jo vähän paremmin. Itseasiassa yllättävänkin hyvin, ajatellen, että tossut olivat jaloissa vasta neljättä kertaa.

Puolen päivän aikaan aurinko paistoi, metsäsässä tuoksui raikkaan mutta lempeän syksyiseltä ja harjun polut tuntuivat mukavan joustavilta jalkojen alla. Ensimmäistä kertaa pitkäsä aikaa tuntui, että ehkäpä tämä sittenkin tästä taas lähtee.

 Alun riehakkuus tosin hieman laimeni, kun huomasin kevyen rullaamisen johtuvan reitin viettämisestä alaspäin. Huumantuneena "hyvästä kunnostani" ehdin  jo  ajatella, että "tätähän jaksaisi vaikka kuinka kauan." Tasamaalla totuus paljastui ja huomasin, ettei  elämää suurempaa ihmettä ollutkaan  tapahtunut ja  alkuperäinen tunnin suunnitelma kestosta riitti.

Metsän vehreyttä ja vihreän eri sävyjä ihastellessani muistelin kuntoilun ja kunnon kehittämisen perussääntöjä.  Pitää olla kärsivällinen ja edetä itseään kuunnellen. Olen vakaasti päättänyt, että en tee samaa virhettä kuin viimeksi. Yritä liikaa, liian lyhyessä ajassa. Muistuttakaa minua tästä, jos alan suunnitella taas maratontreenausta..ja Minkki P voisi itseasiassa muistuttaa vetotreeneistä. Ne jäivät viimeksi kokonaan tekemättä.
ps. ensi viikolla on kyllä pakko hakea kirjastosta lainaan Maaninkavaara