Jätesäkillinen puutarhanhoitoa

Musta jätesäkki edustaa tällä hetkellä  puutarhanhoitoani. Tänään oli niitä päiviä kun mietin kitkemistä. Itse kitkemisen lisäksi. Sen turhuutta ja tärkeyttä. Mietin myös, että moniko olisi mielummin puutarhassa kitkemässä kuin omissa toimistohommissaan. Tuntemistani ihmisistä, ei kovinkaan moni.
Kitkeminen on harvinaisen päistävää hommaa. Silti siinä on oma viehätyksensä. Kirjoitinko tosiaan viehätyksensä?
Kitkiessä on huonossa asennossa. Kitkeminen on tylsää. Robottimaista mutta tarkkuutta vaativaa. Kitkeminen ei myöskään lopu. Sitä riittää. Ja riittää. Mutta pakko se on tehdä. Tekemänsä huomaa vain itse mutta kitkemättä jättämisen muutkin.
Tänään kitkin monta tuntia. Siinä ehti ajattelemaan. Samojakin ajatuksia. Pahoin pelkään, että ajattelin niitä jo viime keväänä. Onneksi en voi olla varma.

Luppio. Mutta mikä luppio?

Rookiena tehokas kitkeminen on hankalaa. Keväällä kaikki on vasta aluillaan ja on mahdotonta erottaa "mikä on mitäkin." No miten sitten nyppiä pois ne, mitkä pitäisikin? Ei mitenkään. Arvaaminen on hyvä metodi. Samoin hiljalelen opettelu. Viime vuonna erotin jo jotakin. Tänä vuonna jo nyt hieman lisää. Jotain sanoo järkikin. Jos joku on sipulin kaivanut maahan, niin annetaan sen olla siellä.
Kitkiessä ehtii pohtia tekemisensä mielekkyyttä. Tehokkuutta ja kannattavuutta. Järkevämpää olisi kun laittaisi kaiken sileäksi, vaihtaisi mullat uusiin ja kunnon suodatinkankaat alle. Niinpä niin. Monen muunkin asian tässä elämässä voisi tehdä järkevämmin.
jk. Eläinkatsaus: Tänään vain naarassorsa oli aamulla altaassa. Olin heti hieman huolissani minne toinen oli kadonnut. En myöskään pitänyt tavasta jolla naapuruston kissa katseli meille päin ja lähestyi pihapiiriämme laiskahkosti. Sisällä hiirille on nyt viritetty kaksi loukkua. Kumpaankaan ei onneksi ole mennyt yhtään hiirtä. Yhtä onneksi yksikään hiiri ei ole enää näyttäytynyt.