Juhannus ilman lossitörmäystä

Terveisiä vesiltä ja kesän ensimmäiseltä meriseikkailulta. Juhannuksen päätepysäkkiä jouduttiin arpomaan pitkään. Sääennusteita oli yhtä paljon kuin ennustajiakin, joten oli mahdotonta arvioida mitä kelit olisivat.
Voittajaksi päätyi purjehdus, ja kohteeksi Tammisaaren lähettyviltä Saunasaari.
Kaikki meni loistavasti. Kelit olivan nousujohteiset ja ruoka oli hyvää. Olikin vaikea taas tottua mantereruokailuun kun veneessä ja saaressa taso oli pysynyt herkullisen paremmalla puolella. Ruuanlaitto veneessä sujuukin yllättävän helposti, paitsi silloin kun osaavampi miehistö arvelee Viking Mariellan tulevan syliin ja pyytää keittiöhenkilökuntaa siirtymään kiehuvan vesikattilan ulottuvilta kannelle.Eipä hätää, Mariellan kapteeni oli opetellut sääntökirjasensa ja väisti purjeilla vastaantulevaa...
Myöskään luvattu lossitörmäys jäi tekemättä ja youtube-kuvaamatta.Hyvä näin. Milläänhän ei nykyään saisi, tai oikeammin kannattaisi, pelleillä mutta jos ei huumorinkukka kuki juhannuksena, turha sitä on lannoittaa enää syksylläkään.(vanha loimaalainen sanonta)
Keli Helsingistä lähdettäessä oli epäillyttävän harmaa ja niinhän siinä kävi, että vettä tuli niskaan. Myös tuuli oli epävakaa. Purjehtiessahan pärjää ilman aurinkoakin mutta ilman tarvittavaa ilmavirtausta matkasta alkaa tulla todella puisevaa. Mutta niin kuin aina, luonto palkitsi seuralaisensa ja juhannusaaton auringonlasku oli häkellyttävän kaunis.
Palkintoa riitti myös paluumatkalle. Aurinkorasvan kerroin 50 tuli tarpeeseen. Ystävällisesti totesivat töissä että "olet saanut väriä". (ei siis pukevaa päivetystä) Yhdeksän solmun etenemisvauhti alkoi tuntua jossain vaiheessa jo norpankin vatsanpohjassa.Tai sitten se oli juhannus mutta ei ole mitään, mitä ei raikas meri-ilma sekä maailman paras sienikastike varhaisperunoineen parantaisi. Oli se kyllä virkistävää ja raikastavaa. En yhtään ihmettele, että toiset karkaavat merille. Homma ei ehkä aina ole hääppöistä mutta ainakin ajatuksille on tilaa. Kiitos osallistuneille, You made my Juhannus.

Kesää ja kesästä

Ennen kesälomaa alkaa väkisinkin virtalataus olla pienemmällä kuin syksyn sykkeessä. Tämä kevät on tuntunut kuitenkin viime kevättä kevyemmältä. Osa syynä on ollut ns. "väkisin vapaan" lisääminen. Kun ainut vapaa ei ole ollut heinäkuussa, on happi riittänyt paremmin kuluneelle vuodelle.
Nyt ovella on jo Juhannus. Tämän jälkeen päivät pitenevät. Luonnon vihreys käy tummemmaksi ennen kuin muuttuu taas syksyn punertavaksi ja tuulesta häipyy lempeä lämpö.
Tämä on sitä aikaa mitä odottaa "koko vuoden". Sehän ei käytännössä ole totta. Aivan siedettävää keliä riittää kuitenkin lokakuuhun asti ja viimeistään huhtikuussa veressämme virtaa jo orastavaa kevään huumaa.
Olen palannut tauon jäleen suunnittelemattomaan loma-aikaan. Ajatukseen, että loma olisi vain vapaata ja levännyt ihminen saa kyllä virkistäviä ideoita. Neljässä viikossa ei ehdi kuitenkaan ihmeitä. Tämän etukäteisuunnittelija joskus unohtaa. Ehkä lukee muutaman kirjan. Käy sukulaisissa. Kalastaa pari kertaa. Pulahtaa järveen, heittää löylyä. Raapii hyttysenpuremia. Näkee muutaman ystävän joita näkee liian harvoin. Rapii hyttysen puremia vähän lisää. Istuu laiturilla ja tuntee kotimaansa kauneuden kosketuksen.
Hyvää ja kaunista Juhannusta ystäväiset!

Erikoinen kohteliaisuus

Sain eilen varsin erikoisen kohteliaisuuden. Silmiäni kehuttiin kauniiksi. Se mikä kohteliaisuudesta teki hauskan, oli kompuroiva lisäys, jonka antoi ymmärtää: vaikka sinulla ei ole muuta kuin silmät, niin älä huoli, ne kantavat pitkälle. Nauroin ääneen. Toki kiitin kohteliaisuudesta. Pitää aina antaa tunnustusta kauniiden asioiden sanomisesta, jotta kaikki me muistaisimme sanoa niitä ääneen useammin.
Periaatteessa on kauheaa sanoa ihmiselle, ettei hänellä ole muita etuja puolellaan kuin silmänsä. Tuollaiset kommentit meille muutenkin aroille ja herkkä itsetuntoisille suomalaisille saattavat olla kohtalokkaita. Kohteliaisuuden lausuja halusi varmasti ilahduttaa minua ja olla ystävällinen, joten tyydyn nauttimaan ystävällisten sanojen miellyttävämmästä puolesta, ja unohtaa siihen liittyvän realismin jyvänen. Olisi tietysti upeaa olla nainen jolla on monenlaisia etuja puolellaan mutta jos jonkun mielestäni edes silmäni korvaavat muiden "avujen" puutetta, niin täytyy tuuletella edes sitä.

Miksi kaikki rakastavat nurmikoita?

Nyt kun olen tuhlannut elämääni ja hermojani seuraavan mahdollisen kodin etsimiseen, on huomio kiinnittynyt myös rakennusten ympäristöön. Voisitteko valaista minua, miksi ihmiset ovat niin ihastuneita nurmikkoon? Kun ajelee pitkin espoita, vantaita ja kirkkonummia, näkee paljon tasaisen vihreää pintaa, joka on aivan käyttämättä.
Nurmikkohan on pihassa/puutarhassa kaikkein työläin. Nurmikko ei myöskään kevällä puhkea kukkaan, ei ilahduta värillään vuoden aikojen vaihtuessa ja aiheuttaa kesänaikana myös runsaasti työtä.
Kyllä, ymmärrän että lapset voivat potkia siinä palloa, koiran voi hätätapauksessa pissittää, toiset rakastavat oman nurmen leikkaamista ja nurmikaistale on hyvä aluerajauskeino mutta tuota viherkenttää on vain paljon.
Taloyhtiöillä on järjettömän kokoisia nurmialueita, joita kukaan ei käytä koska ne ovat "ei kenenkään maata", eikä niitä ole alunperin suunniteltukaan käytettäväksi.
Miksi, näillä alueilla ei voisi kasvattaa vaikka yrttejä, vihanneksia, kukkia tai ottaa ne jollakin muulla tavalla hyöty/virkistyskäyttöön. Kasvihuoneita, yhteisiä grillausalueita, tai vaikka kesäsunnuntaisin taloyhtiön kirpparialue? Tietenkään niin ei ole ollut tapana, eikä kukaan voi "niin vain mennä" rakentamaan kasvihuonetta taloyhtiön alueelle mutta katsokaapa vain ympärillenne, meillä on todella asuinalueilla "vain pelkkää nurmikkoa". Taloyhtiön yleiset yrttiviljelylaatikot voisivat olla kevyempi vaihtoehto ns. kunnon kasvimaille ja monelle ihan virkistäväkin kokemus.

Nelosen sivustolta löytyy muuten Edenin "Arvostele mun piha" -kuvasovellus.
Viherpihan pihakuvia

Kaunista kivetystä Keskuskadulla

Juoksin torstaina pitkin kaupunkia etsimässä herkullisen näköistä sämpylää. Tuli varmasti nähtyä ainakin 30 erilaista. Koska pääasiallisesti itse syön tummaa leipää, oli mielenkiintoista tutkia valikoimaa siemenillä ja ilman. Kokemuksen jälkeen suosittelisin esim. Crustumia hyvää leipää haluaville.
Samalla reissulla koukkasin Akateemisen kautta hakemassa pahviveitsen teriä. Ilokseni huomioni kiinnittyi Stockan vähitellen valmistuvaan katuremonttiin. Auringon säteiden osuessa uuteen kivetykseen, se näytti jopa viehättävältä. Hyvänen aika, saammeko tänne Helsinkiin asiallisen näköisen kävelykadun?

Pannaas sillai si

Mitenkäs onkin päässyt käymään niin, että on kulunut tovi Loimaa-tietouden levittämisestä. Korjataanpa se vaikka murretietoudella.

Loimaalainen käyttää apuverbiä panna:
Pannaas sillai si. Pantiin mennen pakkoon.
Panna-verbin käyttöä on irvailtu siinä määrin, että mummorukka mietti päänsä puhki, mitä sanoisi linja-autonkuljettajalle, kun piti päästä autosta panimon paikkeilla (entinen Loimaan Oluttehdas). Sano sitten: "Pääsisiks mää pois siinä tälläämön kohralla."

Tämä kaikkien päivää ilahduttava tietopläjäys tuli mieleeni oluesta ja historiasta. Loimaallahan on ollut oma olutpanimonsa, ja tänään tuli yllättäen eteen kysymys: "Minä vuonna Loimaan pilsneri on tullut Alkon valikoimiin?". Ei ollut tietoa. Onneksi Loimaan lehden lukijoilta aka kaikki tietäviltä paikallisilta voi asioita nykyään kysyä täältä pääkaupunkiseudulta tekstarilla. Uskon että tämä visainen kysymys ratkeaa jo alkuviikosta. Kysymys lehdessä lauantaina, seuraava ilmestyy tiistaina.
Kuvat beerfinland.comista.

Mitä mielessä liikkuu

Tällä viikolla olen ehtinyt jo ihmettelemään pelkissä trikoissa kulkevia naisia, sekä aamuratikassa itseään meikkaavaa(pohjustus, ehostus, viimeistely) kanssasisarta. Olen myös kiertänyt tutkimassa puolet Espoosta(Kukkumäki, Laurinlahti, Tiistilä, Suna ja Viherlaakso) sekä saanut täysin tyhjästä idean kokeilla beatboksauksen harjoittelua. Viimeksi mainittu aiheutti lähimmäisessä rajattoman naurunpyrskähdyksen ja olikin kiinnostavaa kuinka estottomasti aikuinen pystyy naurmaan toiselle aikuiselle. Melkein jo mietin, että olisiko kuitenkin vähemmän itsetuntoa murskaavaa, yrittää edes hieman pidätellä sitä. Toisaalta, elämän yksi suurimmista iloista on saada toinen ihminen nauramaan.
Tämän lisäksi ollen myös hyvin ilahtunut, että keskustan varapuheenjohtajista 2/3 on lähestulkoon Loimaalta. Toivottavasti heillä pysyy vallankahvan lähellä kotiseutualue mielessä. Saviseudulla kaivataan nyt intohimoista ja peräänantamatonta kehittämistä.
Sofi Oksanen potkut saivat kulmakarvani nousemaan yllätyksestä. Ruokkivaa kättä ei purra mutta WSOY taisi olla pakkoraossa. Oksanen ei ole tullut tunnetuksi siloittelevista lausahduksistaan, eikä toimitusjohtajan sihteerin ja apinan rinnastaminen ainakaan parantanut yhteitä "me"-henkeä. Mutta kiinnostavaa ja uutta kustannuspuolella. Ottajia varmasti on.
Hesarin yleisönosastolla alkanut lapsia vai ei -juupas/eipäs -keskustelu herättää myös ajatuksia. Koska tulee aika jolloin voidaan antaa kaikkien kukkien kukkia ja huolehditaan omasta tontista ennen kuin alkaa huutelu naapurin puolelle?
Tästä ontuvana aasinsiltana puutarhanhoidollisiin ajatuksiin (ei Ikemäisiin). Vuoden parhaan ajan ollessa käynnissä mieli harhailee usein VilliPihalle, ja haluaisin päästä kitkemään ennen kuin koko läntti on jälkeen heinikon ja koiranputken vallassa. Ajatukseni ovatkin jo tavallaan ensi keväässä. Tänä syksynä pitää huolella istuttaa ensi keväänä kukkivat kasvit, ja tänä kesänäkin ehtii vielä kaivamaan maahan vuoripionia, päivänliljaa, jalokurjenpolvea ja muutaman pensasvadelman.

Beatboxing "alkeiskurssi"

Aleksin beatboxsausta

Kysy helposti kukista ja mehiläisistä suoraan asiantuntijoilta

ja Suomi24:ltä legginssi-päivittelyä :)

Lahnaa lautasella

Viikonloppu hujahti aivan liian nopeasti Paraisilla tuulessa ja tuiverruksessa. Aivan täydellinen mökkikeli ei ollut. Kovan tuulen varoitus ja vettä taivaalta.
Mutta tuimempi sää ei menoa haitannut. Mukana oli kaksi niin innokasta kalastajaa, että laiturilta piti onkia vielä keskellä yötäkin. Tosin se loppui kyllä melko lyhyeen kun kylmäveriselle vahti-norpalle tuli viileä. Samat kalastajat sitten nukkuivat melkein puoleen päivään pää niin tiukasti tyynyssä, että heikkohermoisemman piti välillä mennä kurkkaamaan, että ovatko ne hengissä..
Jättihauki jäi odottamaan noutajaansa mutta kohtuullisen kokoinen lahna palkitsi pyytäjänsä. Ei muuta kuin merisuolaa sekä tuoretta kesäsipulia sisään ja hiilloksen huomaan.
p.s. yritin olla reipas ja erähenkinen teur..anteeksi perkauksen suhteen mutta vielä sitä pitää työstää. Pelkästään päättömän kalan sätkiminen tuntui ilkeältä, saatika se vaihe kun eläin pitää oikeasti ottaa hengiltä, ja puukko iskeytyy kaverin niskaan.

Piha-aarteita

Ullakon ja kaappien tyhjennyksen ideana ei ole suinkaan täyttää niitä mahdollisimman nopeasti uudelleen mutta minkäs teet kun omalle kotiovelle tuodaan kaiken maailman aarteita. Tänään löytyi itseasiassa maailman kaunein lasineliö, joka oli pakko saada turvaan. "Siitähän saa vaikka todella hienon tarjottimen pohjan"(lue: myydään eurolla 5 vuoden päästä kirpputorilla, koska siitä ei ole koskaan syntynyt mitään) Mutta on kestävämpää tehdä kierrätyslöytöjä kuin kantaa tarpeetonta tavaraa kotiin kaupasta. Ja tämä lasi on kaunis. Sitäpaitsi, näin eilen pätkän Huvila & Huussi ohjelmaa missä ällistynyt pariskunta katsoi kauniita tavaroita jotka olivat löytyneet heidän vintiltään tai navettarakennuksesta. Arvokasta pöytää ja kirstua oli vain säilytetty likaisena ja hylättynä. Kirstusta tuli todella kaunis; mäntysuovalla ja juuriharjalla.

Uusi ammatti: Asuntolöytäjä

Olen ohimennen selannut kaikki omassa haarukassani olevat asunnot pääkaupunkiseudulla läpi, sekä muutaman sen ulkopuolelta. Sekä seudun, että haarukan. Olen kerännyt myös reippautta ja käynyt muutamassa asuntonäytössä. Se on yhtä mieluista kuin lehtimyyjälle puhelimeen vastaaminen. Minulla ei suinkaan ole mitään myymistä vastaan, sehän on parhaassa tapauksessa todellista palvelua ja ostajan paras apu, asuntokaupassa se vain tuntuu kohtaavan tarpeet yhtä hyvin kuin verkostomarkkinoinnissa konsanaan..
Voisin kirjoittaa tästä päiväkaupalla mutta taisin jo tilittää aiheesta pari vuotta sitten. Säästän siis mustetta pullossa ja totean, että uudelle ammatille olisi kysyntää. Nimittäin Asuntolöytäjälle.
Olen jo kolmesta välitystoimistosta kuullut, että heillä on liian paljon asiakkaita pystyäkseen auttamaan ketään henkilökohtaisesti. Tosin kaikki kolme ovat hyvin innokkaasti tarjoutuneet aivan ilmaiseksi tulemaan katsomaan nykyistä asuntoani ja tekemään siitä arviointia. Viimeiselle sanoin jo hyvin viileästi, että ongelmani on ostaminen, ei myyminen, ja nettiä osaan käyttää itsekin. Kaikkihan ehdottavat että "internetin kotivahti" voi etsiä puolestani.
Nyt tarvittaisiin asiakaspalvelijaryhmä pääkaupukiseudulle, joka kävisi läpi myytäväksi tulevia asuntoja, pitäisi yhteyttä välittäjiin ja arvioisi onko asuntojen joukossa heidän asiakastaan kiinnostavaa. Asiakas olisi siis asunnon ostaja, ei myyjä. Erityisesti tästä olisi apua meille junantuomille jotka voimme irtolaisina sijottua minne puolelle tahansa pääkaupunkia. Mutta alapa etsiä missä on Pisamäki, Lintuvaara, Marttila tai Kuitinmäki.. *huoh* Onneksi elämänsä voi käyttämällä näpyttelemällä eri katuosoitteita Reittioppaaseen..
Asunnon löytämisestä voisi aivan hyvin maksaa löytöpalkkion. Osaava ja ammattitaitoinen asunnonhankkija olisi kullanarvoinen. Sunnuntain voisi käyttää muuhunkin kuin pitkin Kehiä ajelemiseen, eikä tarvitsi vapaapäivänään kuunnella luonnotonta painelitaniaa siitä kuinka katsomasi asunto todennäköisesti myydään tunnin sisällä tai jonottaa muiden etsijöiden seassa varttia jotta pääsee omalla vuorollaan kurkkaamaan vaatekomeroon...

Koira kaupunkikylässä

Ranskanbulldoggi Topi on tullut kaupunkikylään muutamaksi päiväksi. Alkuinnostus lenkillä oli taas niin kova, että pelkäsin, että kaveri saa pian jonkun puhinakohtauksen. Mutta kyllähän se meno siitä sitten vähän rauhoittui, ja kun vastaan tuli vielä kaunis vaalea mopsityttö, ei yhtäkkiä ollut enää kiire minnekään. Ihme homma.
Lenkin jälkeen ei mennyt varmaan edes viittä minuuttia kun kaveri sammahti matolle. Ihailtavat unenlahjat.

Pelkkää populismia

Pari vuotta sitten keskustakansalainen voivotteli minulle miten ikävää katsottavaa oli perinteikkään työväenpuolueen alamäki.
Jos tuntisin paremmin keskustan perinteitä, voisin sanoa samaa mutta tyydyn toteamaan, että julkisuuskuva näyttää kiinnostavalta.
Puolueen kunniapuheenjohtajana on Paavo Väyrynen, äänenä euroopassa on pääministerin virasta erotettu Anneli Jäätteenmäki, johtajana itse eroava Matti Vanhanen, eikä nuorisopuolellakaan näytä lupaavammalta. Siellä oksettaa, että perussuomalaiset ovat kiinnittäneet huomiota nousseeseen valtiontukeen, samalla kun jäsenmäärä on laskenut. Keskustanuoret ovat varmasti ainut järjestö, jolla on haamujäseniä on vain yhden käden sormien verran. On kyse sitten Nivalan noutajayhdistyksestä, Laurinmäen lavatanssiliikkeestä tai Sunninmäen sinfoniafriikeistä, niin koskaan jäsenrekisterit eivät ole kunnossa. Tai voi olla, että laskijan kädessä sormiluku vaihtelee tilanteen mukaan.

Kengät joita ei myyty kirpputorilla

Lauantain kirpputoripäivä Hietsussa meni aurinkoisesti ja sujuvasti. Kauppa kävi vilkkaasti ja kaikki saivat tavaransa hyvin kiertoon, vaikka arveluttikin etukäteen vievätkö valmistujaisjuhlat kaikki asiakkaat. Eivät vieneet. Päinvastoin. Eräskin rouva osti itselleen 80 centillä juhlalaukun. Aina elämä ei ole kallista.
Päivä hujahti nopeasti myös hyvässä seurassa. Samoilla mestoilla myös Nora ja Minkki P, joka oli varustautunut erinomaisin eväin.
Kirpputorille lähtemisestä ei kannata tehdä sen suurempaa suoritusta kuin se on. Moni miettii ja miettii paikan varaamista ja tavaroinen lajittelua mutta kumpikin on yllättävän vaivatonta. Kun tavarat on kasannut kerran, jäljelle jääneet kannattaa pakata siististi ja tiiviisti seuraavaa kertaa varten, jolloin ne on taas helppo napata mukaan.
Kotiin palatessani jäin hymyilemään kengille jotka eivät päätyneet myyntiin. En ole aivan varma syystä.

ps. kenellään tarvetta mökkitelkkarille tai keittolautasille? :)

Koko kansan suosikki & vekkuli veijari

Pitkästä aikaa politiikkaa. Kiitos Jarmo Korhoselle, siinäpä vasta kiinnostava hahmo. Matti Vanhasen valmiiksi unohtuneita muistelmia odotellessa, pysyy Korhosen poukkoiluja seuratessa hereillä.
Samaan aikaan yksikään puolueen johtajaksi halajava ei kommentoi sihteeriasiaa. Miksi ei? Onhan luottamus ja sujuva yhteistyö ensiarvoisen tärkeää toimivan suurpuolueen johdossa. Miten nukkuu vuonna 2008 puoluejohtokisasta, nykyään koko kansan suosikki(HS) tiputettu Mari Kiviniemi(ai kuka?) , jos veijarimainen Jarmo Korhonen valvoo yhteisen pitopöydän ääressä.

Keskustapuolueen tulevan kokouksen huippuhetket, suora lainaus:

Lauantai 12.6.2010

Lauantai on politiikan parasta draamaa puheenjohtajavaaleineen. Viralliset puoluekokousedustajat valitsevat Keskustan puheenjohtajan, kolme varapuheenjohtajaa ja puoluesihteerin klo 14 alkavissa äänestyksissä.

Tanssilavojen kestosuosikki Yölintu esiintyy klo 21 Suurhallissa. Saat alennusta pääsylipusta Keskustan jäsenkortilla.

Ihanaa aktivismia

Olen miettinyt pitkään ja hartaasti millä tavalla ratkaista asumismuoto-ongelmani. Kerrostalossa kasvanut maalainen asuu nyt kaupungissa kerrostalossa mutta haluaisi olla maalla, tai edes pihalla ja ulkona. Tähän liittyy luonnollisesti vielä toive saada kasvattaa puhtaita yrttejä ja salaatteja, jos nyt kaikki ruoka ei olisikaan itse tuotettua.
Tänään aamulla otin suurella ilolla vastaan informaation läheisestä sähkökaapista. Dodolaiset ovat aloittaneet tontinvaltauksen. Lähikujalla on siisti tyhjätontti, johon ryhmittymä perustaa hyötyviljelmä. Miten kaikki alkoi, sujuu ja toimii - siitä aivan varmasti vielä myöhemmin mutta lisää tällaista. Hyvä ihmiset!

Vesille mieleni tekevi

Ensimmäinen leima norpan purjehduspassissa on nyt siinä, hyväksytystti suoritettu peruskurssi. Viking Amorellalle on turha vielä laittaa hakupapereita mutta kyllä perusteissakin riitti yhdelle viikolle läpikäymistä. Täydet viisi tuntia päivittäin töiden jälkeen oli melkoinen savotta. Mutta saivatpa aivot happea ja uutta työstettävää.
Löysin Kesäpurje Oy:n kurssit netistä tuurilla.Katsoin vain, että kurssit ovat Lauttasaaressa, vapaa paikka löytyi ja koulu on Suomen purjehdusliiton auktorisoima.
Viime viikko oli kyllä yksi parhaista käydyistä tiiviskursseista. Kouluttajat olivat ammattitaitoisia ja mukavia. Opetus oli tiivistä ja osallistavaa heti alusta asti. Turvallisuutta painotettiin jatkuvalla syötöllä ja myös oppimista tarkkailtiin. Mika Piiroiselle ja Jakke Aaltoselle täydet pisteet. Myös muut kurssilaiset tuntuivat todella tyytyväisiä.
Samaan aikaan kouluttautui myös muutama perämies- ja päällikkökurssilainen, jonka "miehistöksi" me peruskurssilaiset pääsimme loppuviikosta. Huomasin, että suomalaiselle tekee hyvää harjoitella "käskyttämistä". Selkeiden ja kuuluvien ohjeiden antaminen tuntuu olevan yllättävän vaikeaa monelle. Mutiseminen ei ole pelkästään teinien ongelma.
Hetken aikaa päässä kaikuvat vielä knaapit, klyyssit, fokat, vendat ja jiipit melkoisessa pyörityksessä kun aivokapasiteetti työstää lepotilassa opittua. Mutta uskoisin, että kun loma lähenee ja kelit paranevat tulee hinku jollakin tavalla saada köydet käteen ja suunnattua keula kohti uusia seikkailuita. Ehkäpä saan Kuisman houkuteltua viemään minut Viklalla Helsingin edustalle harjoittelemaan nopeaa poistumista Isojen Laivojen reitiltä...Syksyllä voisin ottaa jo järjen käteen ja käydä opettelmassa merimerkit ja navigaation perusteet.
ps. sannalle kiitos kuvasta. :)

28. toukokuuta...

Tämä on sinun päiväsi. Päivä jonka pysäytit. Pysäytit monen ihmisen päivän. Toukokuun 28. päivä. Tällä viikolla olen kuullut sinusta muistuttavaa ääntä usein. Muistan sen päivän illasta kuinka istuimme ystäviesi kanssa Tervasaaressa ja laitureihin kiinnittyneet purjeveneet ja niiden fallit kilkattivat mastoja vasten voimakkaassa iltatuulessa. Tuntui kuin olisit viestittänyt niiden kautta meille viimeisiä hyvästejäsi.
Minulla on sinua ikävä. Ikävä. Tämä on se päivä jolloin sen voi sanoa. Miksei olisi? Olit kuitenkin niin läheinen ja tärkeä. Sieluntoveri.
Meillä kaikilla on sinua ikävä. Ymmärrätkö? Ikävä. Se on hinta, joka jäi meidän maksettavaksemme siitä ilosta, että polkumme kohtasivat. Maksan sen mielelläni. Korkoineen. Ehdit opettamaan monta asiaa, ja muistoillahan ei ole hintaa.
Mutta tiedätkö, ei tämä hauskaa ole. Tämä ikävä. Se nostaa kyyneleet silmiin, saa palan kurkkuun ja saa kuitenkin toivomaan, että asiat olisivat toisin. "Jos vain..."
Mutta olen minä iloinenkin. Me kaikki olemme. Niin suurisydämistä lahjaa kuin sinä olit, eivät kaikki saa edes kerran elämässään. Meistä moni pääsi nauttimaan kaikista puolistasi lukuisia kertoja. Ihailen vieläkin tapaasi kohdata ihmisiä. Sait aina ystäviä, eikä siinä katsottu passia ei hammasharjaa... Kunpa vain..
Mutta aikakin on tehnyt tehtäväänsä. Saat meidät myös hymyilemään, edelleen. Ilo, nauru ja elämisen riemu ja rikkaus--ne ovat myös osa sinun päivääsi.

Tervetuloa kotiin - kai

Välillä tuntuu, ettei ylläty helposti koska "kaikenlaista on nähnyt". Nämäkään ratkaisut kotirappukäytävässä ja -ovella eivät jaksaneet enää hätkähdyttää kun energia oli jo monta tuntia sitten jääneet Lauttasaaren edustalle.

Ilo pitkästä itkusta

Toinen kurssipäivä ja elämälle kiitos. Vaikka eiliseltä päivältä jäi hieman horkkamainen olotila, ja kylmyys tuntui nivelissä vielä päivälläkin - oli tämän päivän opettelu jo yhtä juhlaa.
Iso purje nousi ja laski. Köydet alkoivat liikkua jo välillä oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä mutta tunnin välein piti vain olla itsekseen kiitollinen kelistä.
Huomenna näihin norpan uusiin purjehduskuvioihin tulee mukaan etupurje, sekä suklaakeksit. Tärkeä lisä, sillä eilinen päivä oli hyvä muistutus kouluttajillekin. Kun energiat ovat vähissä, alkaa jengikin toimia sen mukaan. Kun ahkeraalle oppilaalle heittää pari keksiä silloin tällöin niin köydet pysyvät paremmassa järjestyksessä, eikä norppakaan yritä pulahdella laiturilta..

Samassa veneessä

Ensimmäinen kurssi-ilta ohi. Vettä tuli melkein koko ajan ja puuskittaiset tuulet olivat sellaista 10m/sekunnissa. Viime viikon hellekelit olivat sekoittaneen sen verran arvostelukykyäni, että arvelin pärjääväni hiihtohousuilla. Virhe. Hampaat alkoivat kalista jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Ja kun vielä hanskat kastuivat läpimäriksi, alkoi tuleva kesä olla kuin kaukainen muisto.
Kummasti sitä ihminen kestää kun on pakko. En olisi uskonut. Ehkä elimistöllä on tosiaan erilaisia keinoja puolustautua ns. hätätilanteissa. Toisen tunnin jälkeen jalkojeni jo huomaamattani täristessä, ihmettelin vain että "onpa kuitenkin suht lämmin olo", seisoessani veneen nokassa ja näyttäessäni ajajalle metrejä poijulle. En myöskään valittanut, mutta ilmeisesti olotilani oli näkynyt ulospäin koska yksi kurssilainen kehui viikinkimäisyyttäni siirtyessämme vähäksi aikaa kuivattelemaan. Sekin oli virhe. Sisältä takaisin tuuleen ja sateeseen siirtyminen tuntui vielä pahemmalta, jos mahdollista. Aivoni olivat niin jäässä, että pelkäsin keikahtavani mereen pelkkää tönkköisyyttäni. En keikahtanut.
Aivokatkos tulikin vasta siinä vaiheessa kun piti hypätä laiturille kiinnitysköysien kanssa. Hyppäsin. Unohdin vain ottaa köyden mukaan. Tosin sen jälkeen meinasinkin jo lentää veteen. Toinen jalka kävikin siellä. Vene raskas, laituri liukas. Pelkästä säälistä en joutunut punnertamaan 30 kertaa.
Kotona maailman kuuminta kylpyä ulkoisesti, ja ainakin suomen kuuminta kesäkeittoa sisäisesti. Aamulla täytyy herätä tuntia aikaisemmin kuivattamaan hanskoja illaksi hiustenkuivaajalla.

Onks täällä lammas? Vai vuohi? Vai kana..

Maaseudulla tulee kiinnitettyä huomiota eläinten ääniin. Erityisesti kun muita ääniä ei kuulu. Lauantain ja sunnuntain aikana puuhastelin taas hullaantuneen pihan kimpussa ja huomio kiinnittyi uusiin äänimaisemiin. Hermoille käyvän hyttysten(ja niitä oli paljon) ininän lisäksi sentään hyvässä vedossa oli mm. käki, jolla epäilin levyn hirttäneen kiinni. Kaveri kukkui niin mahtipontisesti perä perään, ettei kenellekään voinut jäädä selväksi kuka metsikössä asusteli. Eivätkä hirveän huonosti kilvassa menestyneet pihapuissa kilvan idols-karsintoja pitäneet kirjosieppo ja talitinttikään.
Maaseutuelämän paras kohta tuli kun aloin höristellä korviani. Jostain kuului lampaan tapaista määkinää. Ensin se tuntui kuuluvan lähipellolta tai tieltä mutta yhtäkkiä taas toisesta suunnasta. Lopulta tyhmänä katsahdin taivaalle. Se oli Taivaanvuohi! Ällistyttävää, että moinen fakta on jostain edes jäänyt päähäni. Lintujen tunnistaminen ei ole aiemmin kuulunut erityiskykyihini.
Toinen ehkä yhtä ällistyttävä bongaus oli pihapuussa patsastellut kana. Vaahterassa...

Kauneus on katsojan silmissä

Olen valitettavan tumpelo käden töissä. Tai näin olen ainakin oppinut hahmottamaan itseni käytyäni suomalaisen peruskoulun. Onneksi geenien mukana on tullut  hieman "so not"-asennetta ja ymmärrystä, että jokaisen meistä on ensisijaisesti elettävä itsemme kanssa. Jos itse tekee, niin itsensä näköistä tulee.
Tästä rohkaistuneena olen viime vuosina tarttunut reippaasti siveltimiin ja maalipurkkeihin. Keskimääräisesti on tullut ihan sen näköistä jälkeä, että itse olen pystynyt tuotosten kanssa elämään, ja "ohhoh" -tapauksista on taas selvitty hiomalla ja uudestaan maalaamalla. Ei se niin vaarallista ole. Pahempaa olisi jättää innostumatta ja jättää kokeilematta koska "ei siitä kuitenkaan mitään tule".
Löysin talvella maalta vanhat hylätyt tuolit. Joku oli sorvannut ne kauniisti mutta aika oli ottanut koville. Mielestäni ne tarvitsivat vain hieman  hiontaa ja petsauksen.
Lopputulos on kaunis. Tuolit eivät kestäisi ammattilaisen tarkastelua, eivätkä monen muunkaan mutta ne tulevat tulevina vuosina vielä ilahduttamaan minua useasti.



Enstisöintivinkkejä suomi24
Hiomalla puunpinta esiin - Kodin kääntöpiiri
Huonekalujen perinteinen entisöinti - T.I.L.A

Musta vai punainen?

Ja seuraavana aamuna..

Olenkin jo tovin ihmetellyt, kun en ole viime aikoina varsinaisesti tonttuillut mitään. Siis sen jälkeen kun pari kuukautta sitten heitin pankkikorttini roskakoriin.(kyllä, vahingossa) Tänään sitten aukaisin oven ja astahdin keskelle vastamaalattua neliötä. Juurihan tästä oli eilen puhe.. Mutta nyt oli hieman kiire, ja kulkusuunta oli merkitty seinään. Eikun vauhdilla ovesta ulos ja kengänpohjat läiskähtäen tuoreeseen maaliin. Rappukäytävässä kajahti reipas suomalainen p***le.

Kulkusuunta kotiovelta

Talossamme on hyvä palvelu. Asukkaille on merkitty lattiaan oikea kulkusuunta, jos itsellä on silmät sikkurassa ja ajatus hitaampi aamutuimaan niin kirjallisista ohjeista saa tukea reitilleen.

Rappukäytävä remontti alkaa, ehkä, olla loppusuoralla. Maalausvaiheessa on käytävän lattia. Radion soidessa ja kesätuulen puhaltaessa sisään maalaushomma näytti niin leppoisalta, että olisi itsekin tehnyt mieli jäädä sudin kanssa käytävälle istuskelemaan.

Ennemmin tuhkaa taivaalle kuin öljyä mereen.

Islantilainen tulivuori suihkusi tuhkaa taivaalle ja sekoitti lentoliikenteemme hetkeksi mutta Meksikonlahdella öljyä valutetaan mereen kuukausi kaupalla. Energian eliksiiriä ja talouden polttonestettä pulppuaa mereen  päivittäin yli 10 miljoonaa litraa. Tänään, huomenna, ylihuomenna - koko ensi viikon. Sitä riittää. Vuotavassa öljytaskussa sitä arvioidaan olevan kahdeksan miljardia litraa.
Voi olla, että olen mummon mökin ihailija ja viherpiipertäjä mutta uhanalaiset linnut ja meressä elävät, elämää ylläpitävät, pieneliöt kuullostavat tärkeämmiltä kuin raskasteollisuuden voitot. Jos öljy-yhtiöt olisivat syytäneet samat miljardit  öljyvahinkojen ehkäisyn kehittämiseen, mitä päästölakien estämiseen tai ilmastonmuutoksen peittelyyn on kulutettu - voi olla että BP:llä olisi paremmat keinot tilanteen hoitamiseen. Tai edes jokin keino katastrofin hillitsemiseen.

Öljyvuodon leviäminen kartta

National Geographic: Meksikonlahdelle voi tulla kuollut vyöhyke

Vakavimmat öljyonnettomuudet Suomenlahden alueella

Ei takkia, ei sukkia

Tuntui hassulta lähteä töihin ilman takkia ja sukkia. Myös työkaverit näyttivät pöytiensä ääressä erilaisilta kuin viimeksi nähdessämme. T-paitaa, sandaaleita, capri-housuja ja päivittyneitä kasvoja. Vaikka vapaan viettoon tuli lähdettyä keskiviikkona, tuntui kun olisi ollut poissa kuukauden ja tupsahtanut keskelle eri vuodenaikaa. Myös kotipuihin oli muutamassa päivässä ilmestyneet lehdet.

Kantapään kautta

Viime syksyn jälkeen olen selaillut muutaman puutarhakirjan ja -lehden. Voin kaikkien iloksi tiivistää niiden sisällön: Suunnitelu ja pohjatyöt ovat 2/3 puutarhanhoitoon sisältyvistä töistä. Suunnitelu kannattaa teettää ammattilaisella jos itse ei osaa. Kannattaa myös tehdä puutarhasta sellainen mikä maaperään sopii, ei sellainen mistä itse pitää. Kasvien istuttaminen on se hauskin osuus, sitä vaan ei kannata tehdä, jos ei ensin ole raatanut päiväkausia pohjatöiden kimpussa.
Olen valinnut kultaisen keskitien. Muka.
Vapaapäivät hujahtivat nopeasti juurakoita kiskoen ja oksia kärräten.  Samaan syssyyn tuli istutettua muutamat maanpeittokasvit, tehtyä avokylvö(lue: pitkin pihaa heitellyt siemenet) apiloille, sekä kylvettyä suomalaisia piha- ja niittykukkia, jotka kukkivat vasta ensi vuonna. On siinäkin lyhytjännitteiselle kaupunkilaiselle kannustin: "Kylvä nämä siemenet, niin ehkä ensi vuonna näet jo kättesi jäljen".
No homma on täysin vapaaehtoista, ja ehkä se juuri viehättääkin koko projektissa. Alunperin täysin hullantunut, eikun villiintynyt, piha-alue ei voi ainakaan mennä pahemmin metsään, ja kuvittelen, että nyt vähän aherrettuani alue pysyykin helpommin kunnossa tulevina vuosina.
Isoäitinorppa ilmaisi myös kiinnostuksensa saada erääseen multa/maakasaan kurpitsan. Nyt niitä siemeniä sitten on itämässä. Halloweenina tavataan. 

Maatiaiskasveihin erikoistuneita liikkeitä

Talviturkki kastettu!

Ei tietenkään minun. Veden lämpötilan pitää olla mielellään yli kahdenkymmenen ja jalkojen alla kaakelia, jotta todella voin nauttia uimisesta mutta kaksi isompi turkkisempaa ui koiraa minunkin puolestani. Erityisen otettu olin paksumpi turkkisen Viton 13 v. näyttävistä loikista laiturilta veteen.

Sähköä puhelimesta

Puhelinmyyjä soitti. Hyvään hetkeen. Olin juuri käynyt joogassa ja aurinko paistoi. Yleensäkin nykyään suhtaudun myötämielisesti puhelinmyyjiin. Ei se ole minun elämästäni paljoakaan pois, jos joku haluaa tarjota minulle uskomattoman häikäisevän erikoispalkintotarjouksen, vaikkakin siitä joudun kieltäytymään. Inttäminen loppuu vielä myös siihen kun kerron työpaikalleni tulevan kaikki lehdet mitä ikinä vain ehdin lukemaan.
Tällä kertaa kaveri myi sähköä. Turusta. Tai itseasiassa pörssistä. "Kiinnostaisiko alhaisempi sähkölasku?" -tyyliin. Mikään, mitä  myydään puhelimitse, ei yleensä kiinnosta mutta kiinnostuin konseptista. Kaikki uusi  kiinnostaa, eikä minulle ole vielä koskaan myyty sähköä puhelimitse. Nyt myytiin, ja näillä argumenteilla:

- kuluttaja ei ole voinut ostaa aiemmin pörssisähköä
- heiltä ekosähköä tukkuhintaan (tuuli, vesi, bio)
- Helsingin Energia on korottamassa hintojaan 6.57 centtiin
- Market Energian vuoden keskihinta oli viime vuonna 5.51
- sopimuksen voi irtisanoa milloin vain, ja harkinta-aikaa on vielä 14 päivää
- itse ei tarvitse tehdä mitään, vaan kaikki hoituu tällä yhdellä soitolla.

Ei tullut kauppoja tällä kertaa mutta jään seuraamaan yritystä ja miten muut sähköä myyvät yritykset vastaavat tähnän puhelinkampanjointiin. Kiinnostavaa.

www.marketenergia.fi
Asiasta vihdin uutisissa

Tervetuloa Mikael Junger!

Melkein tässä  mediamielenkiinnon pyöriessä Mertalan vähäisen näkymisen ympärillä, on jäänyt kommentoimatta huomattavasti kiinnostavampi asia; Mikael Jungerin pyrkiminen sosiaalidemokraattien puoluesihteeriksi.
Koska monelle ystävälleni tunnun edustavan sosiaalidemokraattista puoluetta, tuon näkökantani tässä nyt esiin ja toivotan Mikael Jungerin lämpimästi tervetulleeksi puolueemme puoluesihteeriksi.
Asia toki pitää vielä pyöräyttää puoluekokouksen kautta mutta varsin piristävää, että Urpilainen sai Jungerin kelkkaansa. Erittäin tervetullutta uutta verta demareille, eikä välttämättä yhtään huonoon aikaan.

Kirkon käytävää pitkin

Tuli sitten sekin päivä, että piti harjoitella miehen kanssa kirkonkäytävää pitkin kulkemista. Seisoimme Tuomiokirkon käytävän päässä hiljaisina ja katselimme ympärillemme. Odotimme että toiset pääsivät paikoilleen ja kävelisimme alttarille ja takaisin.
Otimme luottavaisina toisiamme kädestä ja kuiskasin hänelle, että häät ovat iloiset juhlat ja ettei turhaan kannata jännittää. Ympärillä olisi paljon tuttuja kasvoja, joten siitä tulisi hauskaa.
Kävelimme rauhaisasti pitkin käytävää. Tuomiokirkon juhlavuus ympärillä hiljensi meidätkin. Emme turhaan hosuneet vaan etenimme askel kerrallaan. Perillä kertasimme vielä missä kuka seisoisi missäkin, ja totesimme homman olevan hallussa. Vielä viimeinen vilkaisu, urut, kukat, virsitaulut, penkkirivit, alttari..
Lopuksi kävimme vielä sytyttässä lähetystyön kynttilän ja lähdimme kaveljeerini kanssa pillimehulle. Sulhaspoikana toimiminen on vastuullinen työ, eikä siitä pelkällä vedellä selviä. Mutta sen verran oli kuitenkin energiaa vielä jäljellä, että heti pihalle päästyään piti sankarin esittää ruutuhyppytaitojaan. Vakuuttavaa, ei yhdenkään viivan päälle.

Ensimmäinen siemaus olutta

Olon tökkiessä, tökkii kaikki muukin. Unta joutuu odottamaan ja aika olisi hyvä käyttää niistämisten välillä lukemalla. 
Seisoin illalla kirjahyllykköni edessä kädet puuskassa. "Ei täällä mitään ole" -mentaliteetilla. Hieman kuin eräät vaatekaapilla: "Tätä nyt ei ainakaan, eikä tätä - eikä nyt ainakaan tätä - eikä varsinkaan tätä, vaikka ei olisi yhtään mitään muuta" "Liian vanha, liian uusi, ei vain sovi, nähty, nähty, nähty."  Ei siis mitään luettavaa.
Mutta jostain syystä ennen marttyyrirotkoon heittäytymistäni  katsoin vielä yhden kirjan selkämystä, ja kulmiani kohotellen suostuin kuin suostuinkin ottamaan sen hyllystä. Onneksi.
Olin saanut tuon kirjan jo aikoja sitten luettavaksi. Viehättävä ihminen nimeltään Maija oli arvannut tekstin olevan tyyppistäni, ja kuinka oikeassa naiset intuitionsa kanssa niin usein ovatkaan. Eikä aikaakaan kun Phillippe Delermin lyhyet tarinat saivat minut hymyilmään.
Kirja on kokoelma pieniä, yksityiskohtaisia kertomuksia. Takakansi kuvaa tarkemmin niitä herkin aistein hahmotetuiksi tuokiokuviksi.
Viehätyin. Dynamon äänestä ajettaessa syksyisellä pyörätiellä, sherryn muodista mennyt makeudesta, sunnuntai aamun leivoslaatikosta tai vaikkapa juuri tuosta ensimmäisestä siemauksesta olutta. Maailman harmauteni suli, tai sitten finrex alkoi vaikuttaa mutta alkoi taas tuntua, että elämä sittenkin oli ainakin nukkumisen arvoista.

Köhää pukkaa

Nyt ei tarvitse mitään homeita haistella, sen verran on nenä tukossa ja kevätflunssaa parhaimmillaan. Ehdinkin jo epäillä, että vaisuuteni johtui vanhenemisesta mutta se olikin vain baketeerien taistoa yhä niin notkeassa kehossani.
Kipeänä ei ole kivaa mutta eniten harmittaa maanantaina alkanut purjehduskurssi. Onnistuin saamaan peruutuspaikan muuten niin täysille kursseille mutta eihän sinne voinut räkäpäissään mennä köysiin kompastelemaan. Olin kyllä jo pakannut varusteet valmiiksi mutta järjen pieni kajastus voitti. Ensinnäkin kaiken uuden opettelusta ja ulkona olemisesta pitäisi nauttia, ja toiseksi kuka idiootti lähtee flunssassa ja yskässä kylmälle merelle vesisateeseen? En onneksi edes minä. Nyt sitten odotellaan löytyykö sitä seuraavaa peruutuspaikkaa vai meneekö tämäkin kesä lähinnä soutamiseksi ja huopaamiseksi...

Haista home?

Yksi ystävistäni on juuri pelastautunut homeasunnosta. Homehommat ovat muutenkin olleet nyt tapetilla, joten voin maallikkona naputtaa muutaman rivin asumisterveydestä. Tai aiheen voi yhdistää myös työntekoterveyteen, sillä lukiessa erilaisia kertomuksia sairastujista, saa helposti käsityksen, että puolet suomen kouluista ja virastoista on rakennettu niin että jos ei muilla ole ollut juhlaa, niin homeitiöillä sitä on ollut kaikkien edestä.
Ei tarvitse montakaan linkkiä klikata kun alkaa tuntua, ettei ikinä enää uskalla myydä tai ostaa mitään. Jos myyt niin seuraava ostaja löytää kuitenkin jonkun piilovian kylpyhuoneestasi, ja joudut maksumieheksi. Jos taas ostat niin ensimmäisen kaakelin alta löytyy vaaniva homerihmasto.
Eikä edes kuntotarkastus tee hullua hurskaammaksi. Kun kuntotarkastus tehdään rakenteita rikkomatta, pitää ostajan arvata, mitäköhän rakenteen alla on. On kai normaalin järjen mukaista, että jos ns. ammattilainen tekee rakennukseen kuntotarkoituksen, niin maallikko voi siihen luottaa. Miksi muuten kyseisiä tarkastuksia tehtäisiin ja niistä maksettaisiin? Näennäistutkimuksesta 600 euroa on aika paljon.Eikä meillä ainakaan Loimaan kauppaoppilaitoksessa ollut tuntiakaan opetusta vesieristyksestä..
Kaikkein tärkeintähän on oma terveys. Oireet voivat olla aluksi epämääräisiä, ja vielä pitkittyessäänkin pysyä . Kun suomalaisella on jalka poikki, kaikilta tulee sympatiaa. Mutta kun päätä särkee, niveliä kolottaa ja hengitys ei oikein kulje, tulee helposti määriteltyä luulotautiseksi tai muuten heikkoluonteiseksi. Vuosittain arvioidaan n. 300 perheen jäävän hometaloloukkuun. Se on aika monta aikusta ja lasta sairastuneena, ja niin turhaan.

Apu-lehti:

– Liian monet firmat tekevät kosteustarkastuksia ja kuntoarvioita ilman riittävää asiantuntemusta ja taloudellista voittoa tavoitellen. Niiden asiantuntemukseen ei kuulu tilojen käyttäjien terveysvaaran arvioiminen, Reijula sanoo.

Terveyden ja hyvinvointi laitoksen hinnasto hometutkimuksista
Paljon hyvää tietoa asumisterveysliitosta.

Toukokuussa tapahtuu

Kiitos Karille, joka teki tuon vappuisan lisäyksen blogikuvaani. Olen siinä(kin) mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on ystäviä, jotka omaavat hyvin erilaisia taitoja, ja jotka vielä avittavat asioissa joihin itse en kykene.
Toukokuun tuulia odotellaan vähän niin kuin Kai Niemisen runokirjassa, perinmäisten kysymysten äärellä. Ihminen herää yhdessä luonnon kanssa ja hetkellisesti valonsäteet tunkeutuvat aivokuoreenkin. Kunnes taas tulee syksy ja on aika naulata luukut kiinni. No niin, eipä mennä asioiden edelle.
Virkeää kesän odotusta ja Hyvän Mielen Vappua kaikille! Rivinen Aknestikilta:

Kioskilta ostan jäätelön

Tyttö antaa keltaisen

Minä annan rahan

Se antaa takaisin

Sillä on kaunis suu

Tämä

Toukokuussa tapahtuu

Torinrantaan pyöräilen

Törmään kesämekkoiseen

Sanoo illemmalla

Ois bileet sillanalla

Sillä on kaunis suu

Tämä

Toukokuussa tapahtuu

Puuhapussin reppuun paan

Sillanalla odotetaan

Tyttö nuotiolla

Voisi kiva olla

Sillä on kaunis suu

Tämä

Toukokuussa tapahtuu

Asiallinen kiinteistövälittäjä

Olin eilen katsomassa pientä taloa Vantaalla. Tähän tarvittiin mukaan  kiinteistövälittäjä. Tosin talon takaovi oli auki (toim. huom.), joten katselmus olisi onnistunut vallan hyvin ilman välikäsiäkin.
Välittäjä oli ystävällinen, reipas ja suoraan asiaan menevä. Ensimmäinen tapaamani välittäjä, joka tuntui fiksulta asiakaspalvelijalta ilman teennäistä nuottia ja niskakarvoja nostattavia fraaseja. "Tätä on jo kovin kyselty ja yksi asunto tarvitsee vain yhden ostajan" yms. 
Talo oli vanha ja sympaattisen pikkuruinen. Olisi ollut helppo yrittää nähdä siitä vain positiiviset puolet. Onneksi välittäjä latasi faktat pöytään jo alkumetreilllä, mutta varmuuden vuoksi hieman pehmentäen, jotta lopullinen arviointi kuitenkin jäisi asiakkaalle.
Jäin myöhemmin vielä miettimään tuota välittäjää ja sitä kuinka fiksu hän oli. Kyse on kuitenkin myymisestä ja provikoista. Mutta myös työstä ja ammattiosaamisesta. Hän olisi helposti pystynyt kertomaan asiat täysin toisella tavalla ja saamaan kohteestaan melko erillaisenkin kuvan. Faktat olisivat selvinneet papereista mutta niiden tulkitseminen on usein aikaa vievää ja vaivalloista. Kyse on myös luottamuksesta. Viime kieroksella kävi ikäviä yllätyksiä ja välittäminen keskittyi pelkästään myyntiin. Ei ostajan kuuntelemiseen. Tällä kertaa sen sijaan tuli sellainen olo, että "pitkään alalla ollut alan ammattilainen näki sekä kohteen, että asiakkaan ja ystävällisesti neuvoi, ettei kannata". Asiallista. Ehkä alalla on toivoa.

Teinin kanssa tankotanssia

Asiat kuullostavat niin erilaisilta, riippuen miten ja missä yhteydessä niistä mainitaan. Voin iloisesti kuvailla miten olin lauantaina teinin kanssa katsomassa tankotanssia, tai vähemmän epäillyttävästi, että olin teinin kanssa seuraamassa hip hopin SM-kisojen päätösesitystä. Kummatkin yhtä totta.
Päädyimme viikonloppuna sukulaistytön kanssa Kulttuuritalolle katsomaan houkuttelevan kuuloista dance-erikoisshowta. Valitettavasti osa kansainvälisistä tähdistä olivat vielä tuhkan kourissa mutta meille riitti ällisteltävää paikalle päässeistäkin.
Kulttuuritalo kuullostaa viattomalta ajanviettopaikalta. Jos vielä ajattelet, että suurin osa kilpailijoista on kuitenkin alaikäisiä, eikä tapahtumaan ole ikärajoitusta..niin tulisiko mieleen, että lavalle ensimmäiseksi läimähtää ihka oikea tankotanssija? No - kyse oli pohjoismaiden mestarista, ja koko showhun oli  koottu kaikkea maan ja tavaan väliltä. Seuraavaksi esiintyikin pieni poika ja sokerina pohjalla Talent-voittaja, beetboxaaja Aleksi.
Mutta kun tankotanssija kuulutettiin lavalle, valot sammuivat ja teini kääntyi katsomaan minua kysyvästi, piti ihan nielaista. "Eeen mä nyt ihan tätä ajatellut..".
Viikonloppu hujahti muutenkin ohi vilauksessa. Yksi elämän rikkauksista on saada viettää aikaa eri-ikäisten kanssa, joten teinin kanssa pari päivää oli todella mukavaa ja virkistävää. (kuinka paljon fiksumpia ne ovatkaan kuin itse samassa iässä..)
Mukaan mahtui Maija Poppasta,  Porkkanamafiaa,  vanhoja tavaroita ja mukavaa yhdessäoloa yhden kummilapsen täyttäessä vuoden. Aika vain loppui kesken.
Seuraavalle kerralle teinillä oli vain yksi toive: " Mä haluun pyöräillä. " Melko kohtuullista.

Aamun merellisissä tunnelmissa

Luonto saa jokaisen aamun näyttämään erilaiselta. Näyttää siltä, etten pääse töihin ilman, että ottaisin kuvia Kaivopuiston rannasta ja kevään etenemisestä. Tänään merellä leijui sumu, jonka välistä auringon säteet kuitenkin kirkastivat edessä avautuvan maiseman.

Valio panostaa luomuun

Olen ilolla seurannut Valion luomutuotteiden mainontaa. Kyse ei olisi siitä, että riehaantuisin eritysesti juuri Valion myynnin lisäämisestä vaan siitä, että koko sivun ilmoitukset informoivat samalla kuluttajaa, että keittiön perustuotteita on saatavana luonnonmukaisesti tuotettuna myös aivan tavallisesta kaupasta. Oman lisänsä antaa, jos samaan ajatusketjuun liittää vielä eläimen hyvinvoinnin ja kestävämmän tuotanon.
Kukapa ei haluaisi juoda tilan maitoa, jonka vasikka saa olla emänsä kanssa, lehmät menevät lypsettäväksi kun ne haluavat, mansikit ja mustikit pääsevät myös makuulle ja niillä on tilaa liikkua?
Ei geenimuuntelua, ei kemiallisia lannotteita, ei keinotekoisia aromeita tai värejä - miksi joku haluaisi juoda muuta kuin luomumaitoa?

Kevätterveisiä Loimaalta!

Lähdin sitten innostumaan viime viikonloppuna alkaneesta keväästä. Tarkistin kukkasipulit ja vaihdoin kesärenkaat Loimaalla. Tässä tulos tältä aamulta. Loimaalta.

Voihan Vennamo!

Meille 70-luvulla syntyneille havainnot pääministereistä ovat hahmottuneet sukunimistä Sorsa ja Holkeri. Jälkinmäinen joi kahvia ja söi onnekseen silakkaa. Ehkä tuo silakka teki juuri sen, että muisti toimi paremmin kuin nykyisellä viranhaltijalla.
Koin eilen räväkän ja hillittömän hauskan poliittisen muistinvirkistyksen. Näin Koko Valtakunnan häirikön - Helsingin kaupungin teatterissa. (Sedis on kiteyttänyt näytelmän ja poliittisen historian hyvin täällä.)
Alkuminuuteista lähtien sävelet tulivat selväksi. Vauhti olisi huima, ja mutkat vedettiin suoriksi - tai entistä kiemuraisimmaksi, tarpeen mukaan.
Pertti Sveholm teki upean työn Vennamona, Jari Pehkonen oli vekkuli Virolainen sekä liikuttava Eino Poutiainen. Mikko Kivinen puolestaan teki pisteiden arvoisen työn Kekkosena, vaikkeikaan näköisenä.
Meille kaikille tulee elämän aikana varmasti sellaisia "tuon hetken haluaisin kokea"-tunteita. Minulle se tuli siinä vaiheessa esitystä kun Vennamoa raahattiin poliisivoimin ulos eduskuntasalista. En toki olisi halunnut Vennamoksi Vennamon paikalle mutta kieltämättä, erityisesti tämä aikakausi kaipaisi kunnon poliittista potkua persuuksilleen. Mistä lähtien riittää, että valtion johdossa "pyritään puhumaan niin totta kuin virassa vaan voidaan?". Tai ilmekään värähtämättä ollaan muka turvassa "menettelytapojen" takana.
 Esitys oli pienellä näyttämöllä, eikä sillä ollut tarvetta tukeutua monimutkaisiin tai näyttäviin lavasteisiin. Päinvastoin. Käsittelemätöntä puuta ja pari hassua puulevyä jalkojen päällä pöytinä. Vähemmän oli enemmän. Lavastajalle huippupisteet rohkeasta mutta esitykselle täydellisesti sopivasta valinnoista.
Kesälomalukemisiksi pitää kaivaa Meri Vennamon kirja isästään, tai pitäisikö sittenkin lukea Eino Poutiaisesta, tuota metsien miehestä, hänen mopedikiertueestaan, ja siitä kuinka hän putosi eduskunnasta mutta kuitenkin palasi sinen takaisin..?

Mikko-Oskari Koski Voima-lehdestä esityksestä täällä

Esityksiä on vielä muutama jäljellä - menkää ihmeessä katsomaan!
Henri Kapulainen: Valtakunnan häirikkö
Rooleissa: Pekka Huotari, Mikko Kivinen, Jouko Klemettilä, Petja Lähde, Jari Pehkonen, Pertti Sveholm, Leena Uotila, Eija Vilpas
Ohjaus: Raila Leppäkoski
Lavastus: Antti Mattila Puvut: Elina Kolehmainen

Aamuinen Helsinki

Pongasin tänään ensimmäisen Kanadanhanhen. Tästä se lähtee. Muutaman viikon kuluttua lauma poikasineen ei enää päästä aamupyörälilijöitä töihin. Tässä muutama aamukuva  Kaivopuistosta ennen  vappua.. ja myös kuva Kaivopuiston rannasta. Epäilisin, että hyvin pian näkymät ovat täydempiä.

Ne kasvavat sittenkin

Viime syksynä aloitin Maalla pienen raivausprojektin. Vähitellen ja oksa kerrallaan.
Ennen maan routaantumista istutin  elämäni ensimmäiset kukkasipulit ja toivotin niille onnellista ja hyvin sujuvaa talvea.
Nyt lumien sulettua pääsin tänään ensimmäistä kertaa katsomaan, että pilkistääkö mullasta mitään. Voi sitä iloa kun maasta alkanut puskemaan kukan vartta. (vielä kun muistaisi mitä sinne tuli täräytettyä...)

Ilahduttavampi  yllätys oli kun raivatulla alueella on runsaasti aivan pikkuruisia sinisen kukan alkuja, ja niitä on paljon. Tuntuu, että olisi saanut  palkinnon tuntien raivaamisesta nyt kun kukilla on tilaa kasvaa ja levittäytyä. Jos nuo tuo kukka on  kirjokevättähti, niin sitten olen tänä vuonna jo oppinut yhden uuden kasvin.

Perennat aakkosjärjestyksessä löytää muuten täältä.

Asiakasta voi ilahduttaa

Piipahdin Ruohonjuuressa hakemassa nopeasti illaksi ruokatarvikkeita.  Kassajonossa kuulin myyjättären iloisen äänen, joka kertoi heillä olevan meneillään noppa-tunti. En ollut koskaan kuullutkaan mistään noppa-tunnista. Homma toimii niin, että asiakas saa noppa-tunnin aikana heittää kassalla ihan oikeaa noppaa, ja jos saa silmäluvuksi kuusi, täytyy ostoksistaan maksaa vain puolet.
Edelläni oli kaksi naista ja innostukseni hieman laski, kun ensimmäinen jonossa heitti kuutosen. En ole kovin loistava todennäköisyyslaskennassa mutta ajattelin suoraviivaisesti, ettei ainakaan auta jos kolmesta jo yksi on heittänyt toivotun luvun. Toivonliekki pieneni entisestään kun vielä edellänikin oleva heitti, kuinkas muuten, kuutosen. Mutta antakaas olla, kun sitten tuli minun vuoroni - hyvänen aika - numero kuutonenhan se siinä, ja ostokset puoleen hintaan.
Aivan loistava idea! Olisi ollut todella hyvä idea mielestäni ilman voittoakin mutta  lämmitti että tavaroista saikin pulittaa puolet aiottua vähemmän. Juuri aiemmin olin huokaillut riisin kilohintoja ja miettinyt otanko vain tavallista luomua vai reilunkaupan luomua, joka oli hieman kalliimpaa.. (olin reilu)
Eteisessä oli tänään myös maininta että kaupan kylmäkoneet käyvät nyt erityisen energiapihillä-järjestelmällä. Sekin oli ilo panna merkille.

Airis coffee ja Naiset saunassa

Kurkataanpa tähän väliin missä te olette, ja miten te oikein tänne olette päätyneet. On myös kiinnostavaa "Mikä mahtaa olla in?".
Google Analystics kertoo, että viimeisen kuukauden aika kävijöitä on ollut 2 648. Keskimääräisesti näitä sivuja on plärätty 1,4  sivua kerralla, ja aikaa näillä riveillä on keskimääräisesti käytetty noin 56 sekuntia. Minusta melkein kokonainen minuutti pelkästään minulle ihmisen päivästä on jo huiman hieno juttu.
  Sanahakujen joukossa on paljon vanhoja tuttuja. Näille sivuille päädytään usein hakusanoilla esim.: "nenähuuhtelu", "helsingin kaupunginteatterin ohjelmisto", "naiset saunassa", "suomen kaupungit suuruusjärjestyksessä" tai "haukipullat resepti". Onpa joku löytänyt tänne hakuyhdistelmillä "airis coffee", "5.9. vuosipäivä" tai "älä sure mitään,tule herneeseen"(mistä runosta muuten kovasti pidän).
Osa teistä löytää tänne myös muiden sivuilta. Eniten vierailuita viimeisen kuukauden aikana on tullut Lahteen perheensä kanssa muuttaneen Hannan sivuilta, toiseksi eniten 10 viikkoisen pojan äidin Jennin muistikirjasta ja kolmanneksi eniten vierailijoita saan naapurustossa asuvan Mielityn blogista.Terkkuja tytöille! :) Otetaan mukaan myös yksi kiintiöpoika, koska neljänneksi eniten lukijoita tänne eksyy Prepen blogin kautta. Tosin, Prepe voisi mielestäni laittaa vähän puhtia kirjoitustahtiinsa ja raportoida esim. Tukholman maraton projektinsa etenemisestä, ja eiköhän Matti Vanhanenkin taas ole ollut muistamattomuudessaa muutaman rivin arvoinen..
Alueellisesti näyttää siltä, että koto-suomessamme johtokaupungit ovat Helsinki, Turku, Lahti, Oulu. Naapuristamme Ruotsista täällä taas piipahdetaan useinmiten Malmösta, Lundista ja Staffanstorpista. Heja Sverige! Ja USA:ta listoilla pitää puolestaan Kaliforniasta Ansku, jonka perheelle oikein paljon, paljon Onnea perheenjäsenen johdosta!
Joskus olisi hauska kuulla, löytääkö täältä kukaan koskaan mitään etsimäänsä...

JK.  "Airis coffee" -resepti Drinkkiklubi sivustolta ;)
Laita lasiin fariinisokeri, kaada päälle kuuma kahvi ja sekoita. Lisää viski ja lopuksi kermavaahto pinnalle omaksi kerroksekseen. Voit koristella drinkin esimerkiksi suklaarouheella.

4 cl	Whisky
12 cl	Kahvi
2 tl	Sokeri (Fariini)
2 rkl	Kerma

On se.

Kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa sympaattisen komedian: Pitsiä ja Arsenikkia. Asko Sarkola ja Esko Roine ilahduttivat herttaisina murhaajamummoina ja Mikko Kivinen puolestaan pelotti vinksahtaneena sukulaispoikana. Suosikkiamme Jari Pehkosta olisimme katsoneet Teddy Rooseveltina enemmänkin. Iso sali oli jälleen viimeistä paikkaa myöden täynnä ja salissa raikui iloinen hörähtely.
Koska olimme päässeet taas saliin niin sanotusti takavasemmalta, halusimme ilahduttaa lavalla esiintyvää ja iloksemme töitä tekevää. Päädyimme salaperäiseen mustaviittaiseen Sandeman-pulloon, jonka sujautimme runon sekä musta pitsiyllätyksen kera kultasävytteiseen lahjakassiin.(menestys)
Tuon pullon hankkiminen jätti taas yhden legendaarisen asiakaskokemuksen. Hieman kiireellä, Töölöntorin Alkossa asioidessani erehdyin kysymään kevätpörriäisen näköiseltä myyjäpojalta kelloa. Vastaukseksi sain: On se. Poistuin verrattain häkeltyneenä.
"Kun asiakas ystävällisesti tiedustelee kelloa, vastatkaa nokkelasti että "On se."?

Jännittävä kotiinpaluu

Viikonloppuun on  liittymässä myös toinen kotiinpaluu. Vallilaan. Kolmen kuukauden "evakko" on ohitse ja tänään voin palata takaisin omaan pihapiiriini. Ennen reissua tuli sentään piipahdettua ullakolla ja nopeasti sisätiloissakin keittiöntuoleja näyttämässä mutta muuten en ole näiden kuukausien aikana Vallilassa piipahdellut. Hieman jännittää. Eikä vähiten hieman yllätyksenä alkanut rappukäytävä-remontti. Viime pääsiäisen aikoihinhan talon ikkunat olivat paketissa ulkosivuiltaan, nyt on ollut sisäkäytävien vuoro.

Paluu kesästä kevääseen

Nopeastihan loma menee aina mutta tällä kerralla tuntui, että viikon sijaan olisi ehtinyt olemaan paikan päällä vain muutaman päivän. Paluulennolle pakatessa ei ollut kiire. Vetkuttelua jatkui kunnes oli aivan pakko nousta bussiin.

Boa Vistan saari oli juuri niin rauhallinen ja leppoisa kuin olin ajatellutkin. Aurinkinkoa riitti, joten eiköhän tällä valotankkauksella jaksa odotella vappua...

Kämmi ja pääsiäinen!

Ei tuossa ole kirjoitusvirhettä. Kyllä, siinä pitikin lukea kämmi. Näinhän siinä kävi, että tänä vuonna jäivät pääsiäiskortit lähettämättä. Voi nolouksien nolous!
Kaikki eivät lähetä kortteja ikinä mutta ymmärryksen tilanteesta lävähtäessa tajuntaani, olin varma että (taas) yksi verisuoni katkeaa pääkopassani. Etenkin - kun viimeksi olin joulukorttien kanssa suorastaan  häpeällisen ajoissa, olin suunitellut tekeväni saman pääsiäiskorttien kanssa. Mitä sen on väliä vaikka ne tupsahtavatkin laatikosta vähän ennen aikojaan - onpahan sitten enemmän aikaa virittäytyä tunnelmaan. Ihmisten pitäisikin enemmän virittäytyä tunnelmaan. Useammin, pidempään ja enemmän.
Mutta ei auta itku markkinoilla. Toivon siis kaikille todella Hyvää ja pitkää Pääsiäistunnelmaan virittäytymistä ja hyvän mielen tuulahduksia vapaapäiville! Olkoot päivänne rauhaisat ja iloiset. (Ja kyllä, ihminen voi kauheasti välittää, vaikka ei edes sitä korttia postiin saa.)

Päivä ennen lomaa

Tänään tuli tehtyä yksi "päivä ennen lomaa" -ennätyspäivistä. Aamuseitsemäksi töihin, kuuteen asti töitä, välikeikka kotiin Vallilaan, josta suorin reitti Töölöön antamaan koiralle ruokaa ja happea. Tämän jälkeen  takaisin töihin, josta takaisin Vallilaan, tällä kertaa ullakolle, josta sitten Töölöön pakkaamaan, ja tästä jo päästäänkin muutaman tunnin päähän koneen lähtöön. Mutta passi näyttäisi olevan ja liputkin tuli tulostettua, joten loppu selvinnee seuraavina päivinä.

Ympäri mennään, yhteen tullaan

Elämällä on niin hassu tapa kierrättää ihmisiä erilaisia polkuja pitkin. Eilen kävelin kylään kerrotaloon jonne muutin yli kahdeksan vuotta sitten. Oli aikamoista sattumaa, että kyläpaikkani osui samaiseen taloon ja vielä samaan rappuun, jonne olin aikoinaan melko sokkona muuttanut. Katsoin uteliaasti ympärilleni. Odotin kiinnostuneena esiin nousevia tunteita. Niitä ei oikeastaan tullut. Aikaa oli jo kulunut tarpeeksi ja enemmänkin. 
Sisällä kyläpaikassa odotti kolme naista joiden näkemisestä ilahduin. Olimme ensimmäistä kertaa koolla. Meille kaikille tärkeä ihminen oli yhdistänyt meidät. Vaikka hän ei enää ole joukossamme, me olimme valinneet toisemme. Elämässä voi valita jatkaako vai pysähtyykö. Me olisimme vain voineet jatkaa mutta vaihdoimme numeroita ja annoimme toisillemme mahdollisuuden.
Pienessä keittiössä maistuivat letut ja soljui iloinen puhe naurunpyrskähdyksillä höystettynä. Lämmintä ja helppoa yhdessäoloa. Tuntemattomat ja tutut siskokset.

Kumpi luovuttaa ensin?

Kuudelta aamulla alkoi sängyn vierestä kuulua tuhahtelua. Ensin yksittäistä, jonka jälkeen puhina yltyi sarjatuhahteluksi, ja sen jälkeen kokeilevaksi kimeäksi haukahteluksi höystettynä hetkittäisellä vinkunalla. Hoitoon tullut hurmaava ja hauska ranskanbuldog Topi yritti kommunikoida itselleen parempaa petipaikkaa.
Huonolla menestyksellä, ihminen pysyi murtomattomana.
Vaikeinta on tokkurassaan muistaa olla reagoimatta. Aamuyöstä ei oikein ole varma paljonko kello on, tai tulee epäilys, yltyykö kommunikointi kaikuvammaksi ulvonnaksi, ja etäisesti muistaa talossa asuvan myös muita ihmisiä. Tällä kertaa ei yltynyt. Siinä sitä sitten koitetaan kumpi luovuttaa ensin. Toinen esittää nukkuvaa, ja toinen muka-vain-tuhahtelee sängyn vieressä intensiivisesti tuijottaen.
Puolessa välissä  piti oppineimpien vastaisesti sentään antaa tunnustusta kaverille, että huomattu on, ja nyt voi vain mennä omalle paikalleen nukkumaan. Lattiatasosta otettiin viesti epäilevän näköisenä vastaan mutta lopputuloksena koira kuitenkin, tällä kertaa, vetäytyi omalle pedilleen.
Koiran kanssa mitataan pokkaa, pinnaa, loogisuutta ja älyä. Voi olla että hetkittäisesti luulee olevansa laumassa se fiksumpi, kunnes huomaa toimivansa kaikkien hyvien ennakkopäätöstensä vastaisesti. Tällä hetkellä kaveri todennäköisesti lekottelee laakereillaan tyynylläni ja  varmasti ensi yönä hyppää paremmille höyhenpeitoille ilman varoituksia.

Kasvain vai selluliittikeskittymä?

Istuin aamupäivällä täysin levollisin mielin työtuolissani, kunnes kesken kaiken järkytyin, että reiteeni oli ilmestynyt todella muhkurainen selluliittikenttä. Välähdyksenomaisesti tajusin kyllä olevani keski-ikäinen ja asian osa normaalia kiertokulkua. Mutta tämä  muhkurakenttä tuntuikin olevan valtava, suorastaan kasvaimen kokoinen!
Tajusin että olin tehnyt perinteiset. Sujahtanut housuihini niin, että housujen sisään oli jäänyt ylimääräinen sukkahousun menevä tila. Tällä kertaa ei sentään lahkeesta pilkistänyt vallaton vihreiden sukkahousujen veikeä pää. Luonnollisesti on todella lohduttavaa, ettei reiteeni ollut yön aikana kasvanut kasvainta, saatika erikoisen muotoista selluliittikeskittymää. Kiitän myös korttienjakajaa siitä, etten tänään ollut asiakaspalaverissa herätessäni aiheeseen, enkä millään muullakaan estraadilla missä olisin ehtinyt kipsuttelemaan ympäriinsä tyylikkäänä muhkura housuissani...

Kun ei nyt vain sattuisi mitään..