sunnuntai, kesäkuuta 24, 2007
Sattuipa niinkin hassusti eräällekin naiselle, että etsi avaimiaan juhannuspäivänä. Oli lähdössä fillaroimaan. Reppu pakattuna. Mehu kylmässä ja tossun nauhat huolellisesti sidottuna. Eipä löytynyt.
Eräällekin naiselle oli joskus aiemminkin sattunut saman sorttista mutta yleensä kassin penkomista tapahtui oven ulko- ei sisäpuolella.
Tällä kertaa pulma tuntui juonikkaalta. Sisään oli tultu mutta ulos ei voinut lähteä. Missä avaimet.. Ei taskuissa, ei kasseissa, ei laatikoissa, ei jääkaapissa, ei sohvatyynyn alla, ei pesukoneen alla, ei saapikkaiden sisällä, eikä tietenkään avainkoukussa niille varatuissa paikoissa eikä yhtikäs missään.
Ulkona paistoi aurinko, eräskin nainen sisällä. Oli jo pakko ajatella.
Illalla oli tullut grillauskassi eteiseen, samaan aikaan kun oli pakko syöksähtää puuteroimaan nenäänsä.(kesällä se alkaa punoittamaan herkästi). Ja aamupäivän voimiensa tunnossa ja siivousinnostuksessaan grillikassi oli viety roskiin lehtikassin kera mutta ilman avaimia, oven vain ollessa auki..
Niinpä eräskin nainen alkoi aavistella avaimien sijaintia ja lähti nöyrästi käymään taloyhtiönsä roskalavalla. Avasi yhteisroskiksen, näki tutun grillikassin ja kurkkasi sisään. Ja mitä löytyikään. Ihka omat kotiavaimet! Voi sitä riemua ja älykkyyden tuntua kun avaimet taas löysivät omistajansa ja mysteeri tuli ratkaistua. Oli eräällekin naiselle ensimmäinen kerta kun haki avaimensa roskiksesta.
Mistä sitten ensi kerralla..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tuttu tunne. Joskus nuoruudessani (5 vuotta sitten) heräsin aika kauheessa kanuunassa kotoani. Avaimet, lompakko ja silmälasit löytyivät naapureiltani ja rapusta. Sisään olin päässyt koska kaverini oli luonani kyläilemässä.
Torstaina avaimeni roikkuivat ovessani kunnes eräs luonani vieraillut ne siitä minulle bongasi. Aika monta ärräpäätä olisi kyllä ehtinyt laukoa jos olisin tajunnut että en tiedä missä ne on...
Kun asuimme Kannelmäessä, eli Kantzussa ja olin 1. luokalla jätin aina tuuletusikkunan olohuoneessa uaki, koska KUN (ei siis JOS) unohdin avaimet ikkunasta pääsi sujahtamaan sisään. Kun oli oikein jäntevä ja kärsivällinen…
Sittemmin pidin toisessa asumuksessa takaovea ihan vaan epälukossa ja kun muutimme kerroksiin piti jakaa lähitutuille avaimia kuin nurikkoa olisi kylvänyt. Koska en osaa kiivetä, korkealle ainakaan.
Onnittelen onnistuneesta herculepoirottimaisesta harmaiden aivosolujen käytöstä!
Kiitos Prepe ja Hna, tämä luo uskoa siihen että ihmistä ei ole tarkoitettu lukitsemaan asuntoaan ja kantelemaan avaimia mukanaan.
- Ms Marple -
Tahkolla - missä sinäkin Norppa olet myös minun empiiristen havaintojen perusteella käynyt - ihmiset noudattavat vielä tuota perinnettä että ovet ovat auki kaikille. Pari vuotta sitten Jormien kevätretkellä menimme mökkiin sisään. Joku oli vaihtanut sisustuksen ja tuonut labradorinnoutajan mökkiimme...tai sitten olimme väärässä mökissä. Seuraavana iltana päätimme ottaa varmasti ylämökin, astuimme sisään ja huusimme "Hei kaikki koirat ja koiranmieliset!" (Piazzan sulkeutumisen jälkeen) ja olohuoneeseen astuessamme huomasimme, että taas väärä mökki!
Mietin (taaas), että asuminen omassa kylässä (missä siis olisi mm. Piazza de Perle, Mairee puisto/puistikko missä olisi myös Mairen patsas ja toisessa päässä Pääkatua Piki-puisto/-puistokko missä olisi Pikin patsas, Jonna pitäisi B&B:tä ja sen ohessa sekatavarakauppaa, olisi esim. Veera-serkun pitämä Airis Coffee -kahvila ja kiipeilytarvikekauppa & -koulu, oma paikallisradio, Höperöt Pöperöt niminen perheravintola, jne.), niin siellä EI KOSKAAN pidettäisi ovia lukittuina. Tai jos ongelmia syntyisi (ulkkopaikkakuntalaisten toimesta, tietty), niin ainakin jokaisella olisi vara-avain.
Vai olisiko helpompaa vain, että kaikilla olisi samaa sarja lukot ja siis ikäänkuin yleisavaimet?
KAto, ajatus katkesi. Koska Omassa kylässä olisi niin siistiä asua, että sen ajattelu katkaisee logiikan…
Lähetä kommentti