sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

Ovikello soi

Ovikello soi yllättäen harvoin. Piti oikein ovisilmästä kurkata, että kukas siellä oikein soittelee. Vieraalta näyttivät mutta avasin oven.
Siellä oli kaksi sananlevittäjää. Rouva ja herra. Pitkästä aikaa. Edellisellä asunnolla kävi kaksi rouvaa aina silloin tällöin vaikka kerroinkin että Vartiotornien saantini on jo turvattu, koska isäpuoleni ystävällisesti lähettelee niitä postitse.
Tällä kertaa jouduin keskeyttämään rouvan puhetulvan. En jaksanut kuunnella litaniaa loppuun asti. Olin toki kohtelias ja sanoin ystävällisesti ei kiitos. Etkö varmasti halua tutustua näihin; kysyi rouva julistukset käsissään. En halunnut. He toivottivat hyvää päivänjatkoa. Samaa toivottelin heille.
Mutta arvostan heidän vaivannäköään. Ei ole helppoa kiertää ovelta ovelle tarjoamassa sanomaa. Palaute ja vastaanotto on varmasti melko tylyhköä.

2 kommenttia:

Prepe kirjoitti...

Niin. Mekin olimme Foguesin kanssa levittämässä hyvää sanomaa perjantai-iltana, mutta palautteessa viitattiin vain ja ainoastaan johonkin kellonaikaan...

Norppa, Noora kirjoitti...

Kaveri sai kutsun, ruokaa ja juomaa sekä hyvää seuraa - (ajatusviiva)
mutta ainut mikä jatkuu on urputus.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...