Kyllä suomalaiset voivat olla ylpeitä miehistään muuallakin kuin formularadoilla. Suomalainen mies loistaa myös keittiössä. Ainahan miehemme ovat olleet tekijöitä mutta pari riviä kunniaa sille, jolle kunnia kuuluu.
Kuisma järjesti kodissaan perinteisen Itsenäisyyspäivän vastaanoton. Vaikka perinteisistä vieraista ei päässyt paikalle kuin allekirjoittanut, ja Maikkis, pöydän ympärille kokoontui hyvin edustava vierasjoukko.
Kun olen nähnyt Kuisman ensimmäisiä kertoja, kaverin housunvyötärö on roikkunut polvissa, päässä on ollut Bob Marleyltä peritty pannumyssy-pipo ja käytös on ollut..hmmm..koulupoikamaisen sympaattista. Eilen samainen kaveri valmisti kolmen ruokalajin illallisen 12 hengelle ja toimi tyylikkäänä isäntänä.
Pääruuaksi oli rohkeasti valittu haukipullat sahramikastikkeella. Rohkeasti siksi, että pöydän ympärillä kävi nopeasti ilmi, että suurin osa oli jossain vaiheessa elämäänsä a) inhonnut kalapullia b) ollut yleensäkin kalavastainen. Mutta nyt tuntui, että kokemus oli kaikille myönteinen.
Puikulaperunoiden kanssa tarjottu hauki oli kuitenkin menestys. Se oli itse pyydetty ja perattu. Loppusyksystä Kuusi- ja Lehtisaaren välistä virvelyöity illallinen sopi täydellisesti tunnelmaan.
Olin myös vaikuttunut myös valmistusprosessista, 60 haukipullaa tuntui valmistuvan kuin taikomalla. Reseptit olivat Ruoja & Viini lehdestä (nro 55), joten taittajalle ja toimitukselle tiedoksi, että turhaan ei ole työtä tehty. Seurueen kasvisruokailijan pääruokana oli savoijinkaaliin kääritty ohrarisotto, ja sekin tuntui olevan mieluinen valinta. Täytyy onnitella keittiömestaria hyvistä valinnoista ja virheettömästä toteutuksesta. Vaikkakin vieraat tekevät juhlat, niin ruokaan sujautettu ripaus rakkautta kyllä teki kunniaa tilaisuudelle.
5 kommenttia:
Mulle ois mennyt ne haukipullat vielä tänäänkin...
Tuo kommentti jos joku on tae siitä että jotain erinomaista on ollut tarjottimella :)
-törmänen
Haukipullat...njaa...Olin pari vuotta sitten todella hienolla kalareissulla Kustavissa. Haukea tuli. Laitettiin pakastimeen. Tein pullia ja lisäsin eräänkin kokin, jonka tunnen "muutenkin" hyvin (ei, kyse ei ollut K-Kaupan Väiskistä) ohjeiden perusteella mausteet jne. Ok: pystyin syömään niitä kerran. Onneksi ex-tyttöystävälle maistu (vaikka ei tiennyt mistä resepti oli saatu) Haukeen on muutenkin traumaatttinen suhde. Sain vuosituhannen alussa komean yli viisikiloisen. Grillattiin. Sitä riitti. Koska melko nopeasti kyllästyin, niin nyhräsin puolikkaasta sellaisen hötön, jonka päälle laitoin tilliä ja jotain maustetta. Annoin ex-vaimon isoäidille "kesäterveisinä Loviisasta". En tiedä söikö.
Ilmeisesti hyvästä syystä Prepe ei edelleenkään ole kutsunut meitä Norpan kanssa dinnerille. Jotenkin tuo kommentti ei vakuuta herran kokkaustaidoista. Toisaalta luulisi johtajalla olevan varaa tilata vaikka take-away "paremmille vieraille".
Prepe, mä luulen että sekä se resepti, että pullien tekeminen olisi kannattanut tilata siltä Väiskiltä.
Höttö tillillä kuullostaa.. just siltä miltä se kuullostaa.
Minkki P, mä näkisin, että tolla osallistumisella on mahdollisuus uusintaan. ;)
Lähetä kommentti