Alun tunnelmaa

Vuosi alkoi ystävällisissä merkeissä Himoksella. Ajatuksena oli ehkä nukkua kerrankin pitkään mutta (vieressä seukka yritää kuumeisesti miettiä mitkä kaksi sanaa minun on pakko ujuttaa tänne blogiin, voitte arvata mitkä ne ovat) koska lähdin seuramatkalle, seura päätti toisin. Ensin soi musa mutta kun sekään ei saanut alkoi pulinatulva, "ja siitähän se sitten lähti".
Aamun ensimmäisiä hommia oli järjestää majoitus myös viikonlopuksi. Yllätys oli suuri kun keskusvaraamo oli nauhan mukaan viettämässä uutta vuotta, eivätkä muutkaan numerot vastaneet. Hetken aikaa olin ällistynyt. Hiihtokeskus, jonne tullaan viettämään vapaata, pitää varaamoaan kiinni vapaapäivinä. Ei ymmärrä. Mutta, ei hätää. Yrityksen sivuilla oli toimitusjohtajan kännykkänumero. Soitto Hannulle. Pahoittelin häiriötä ja selitin tilanteen. Ja Hannuhan tiesi numeron mistä saimme mökin. Kätevää. Tämän jälkeen lähtö mäkeen. Mäessä homma meni omalta osaltani aivan persiilleen, kaikin tavoin, mutta tulipa käytyä. Pääasia on liike.
Seuraavaksi seuruueemme selvitteli pystyykö mestoilta vuokraamaan ns. normisuksia mahdollisille täydennysjoukoille. Ensimmäinen kysyjä sai osakseen hitaan jooooon sekä tuijotusta. Hintaa kysyessä asiakaspalvelija käski kysyä muualta. Kohtaus käytiin kuitenkin vuokraamossa. Tällä välin yksi poltti kätensä ja toisen jalassa roikkui vieras lapsi.
Toiselle kysyjälle kävi jo paremmin; " Mee kattoon tonne nurkaan." kuului henkilökunnan ystävällinen kehoitus. Toki seinällä luki, että murtomaasettiä sai vuokrata mutta jostakin syystä oli jo valmiiksi olo ettei pelkän seinätekstin perusteella kannattanut välittää "varmaa tietoa".
Kahvitauolla jäin tuijottamaan ikkunasta isää joka seisoi pihalla lapsi pulkassa. Ei muuten mutta perheen pienin näytti olevan ilman hanskoja. Pulkan vetäjä lämmitteli omia käsiään taskussa. Pakkasta oli 8 astetta. Tuli taas se ällistyksen hetki. Oli pakko katsoa uudestaan. Ei, tosiaan, lapsi istua törötti pakkasessa ilman käsineitä. Toivoin hänen olevan erittäin kuumaverisestä perheestä.
Loppupäivästä onkin ollut sitä seuramatkan seura osuutta. Sitä on jaettu niin facebookin kuin tekstiviestienkin kautta. Päivän teemana on ollut kolmiovoileipäsukat, vtunämmä, missä on auton avaimet, tuoretta lantaa, jääkaappihomo ja 90-luvun Luhdan tyylikäs mutta hieno laskettelupuku.
Tästä päättelenkin että on aivan suotavaa ottaa tälle vuodelle entistä tiukempi positiivinen ote, laittaa hilettä luomelle, ja pitää mieli avoinna mutta turmeltumattomana.