Olen huomenna menossa polttareihin, ja etsin varmuuden vuoksi runoa takataskuun. Oikeastaan kaikkien vaatteiteni taskussa pitäisi olla varmuuden vuoksiruno. Ainahan runolle on tilausta. Jonain päivänä osaan niitä vielä ulkoa. Kunnolla. Sitten vanhana.
Hyvä runo on vähän niin kuin hyvä ruokapaikka. Kun nimi pitäisi muistaa niin lyö tyhjää. Koska haluaa olla kätevä, käyttää nettiä. Ensimmäiset linkit vievät aina rakkausrunot.fi sivustolle. Siellä ei jaksa kahlata.
Toiseksi tulevat keskustelupalstat. Niiltä löydän myös nopeasti pois. Kauheaa miten epäkohteliaasti ihmiset kirjoittavat nimettömänä. Huutomerkki poikineen tarvitaan kun ihmiset kommentoivat muiden niin vääriä mielipiteitä.
Omat kirjat tuntuvat jotenkin köykäisiltä. Sellaisilta jotka eivät oikeasti ole. Kaivan ne kuitenkin esiin. Avaan ensimmäisen, Intohimon hullu huhtikuun. Tajuan, että sehän sopii. Naisen ja miehen kirjoittama runokirja. Varmasti ainakin pari riviä kolahtaa. Isopahkalalla tosin ainakin on melko suorahkoa sanojen käyttöä, joten tuntematta muuta porukkaa, pitänee tehdä hieman valintaa. Ja oikeassa olin; yli sadan sivun joukosta löytyi ainakin yksi missä ei mainita kummankaan sukupuolen elintä ja eritteitä.
Arto Lapin Oravan portailta en löytänyt mitään sopivaa mutta kauniita rivejä luonnon hetkistä. Samalla itselle tulee ikävä joutilaisuutta ja ulkona olemista. Koska sitä pääsisi seuraavan kerran istumaan isolle kivelle hengittämään vihreää metsää..
Seuraavaksi turvaudun Anja Erämajaan ja Laulajan papereihin. Ja löytyi. Valitsen runon, jossa nainen haluaa uran ja kaksi miestä heti ensi riveillä. Onhan kyseessä sentää polttarit. Keskipiste on humoristi. Ainakin ollut. Olemme viimeksi nähneet noin tuhat vuotta sitten, ja hänen ystävänsä kutsuvat minua hänen Mielikuvitusystäväkseen. (eeh..)
Ehkä kolmanneksi takuuvarmaa Aulikki Oksasta. Eksyin aiheesta ja jäin pitkästä aikaa lukemaan hänen runoaan "Laiva sateessa". Pidän sen rytmistä ja toistosta. Voin lukea sitä ääneen useita kertoja ja se tuntuu hyvältä. Ehkä jonain päivänä vielä pääsen sen kanssa pidemmälle.
" Aamuyötä joku soitaa ovikelloa,..ja runo jatkuu.
ja kun avaan, siellä seisoo laiva sateessa.
Laiva sateessa.
Maa on veden vallassa ja taivas kateissa.
On vain suuri ulappa ja laiva sateessa.
Laiva sateessa. "
Eiköhän se ole runojen kanssa sama kuin noiden hyvien ruokapaikkojen. Kun vähän jaksaa keskittyä ja miettiä vaihtoehtoja, niin löytyy se joka sopiikin juuri siihen hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti