Naapurilla on musiikinkuuntelu -hetki. Happoradiota. Tuo niin tutuksi tullut "Puhu äänellä jonka kuulet"-kappale soi. Jopa minäkin kuulen sen. Onkin ollut seesteistä.
Olisin kyllä mielelläni kuulematta. Toivottavasti tämä ei ole lupaus uusista tuulista. Ikkuna ummessa ja naapurissa melankoliassa rypevä hifisti alkaisi olla jopa näinkin joustavalle persoonalle liikaa. Onneksi kirpputorilaatikossa odottaa yhdet käyttämättömät kuulokkeet. Kynnys niiden lahjoittamiselle seinän taakse on erittäin matala.
Mutta sinänsä kyllä näppärää sanoitusta..voisinko kuvitella olevani olevani "unohdettu ullakko" tai voisinko pyytää henkilöä, jota en millään jaksa kuunnella; puhumaan äänellä jonka kuulen..? Luulen, että sanoittaja on tässä tarkoittanut jotain muuta.
**
Kun uutisissa Vesa Keskinen toteaa että mies on heikoilla kun nainen väittää häneen kohdistuneen seksuaalista väkivaltaa - niin valitettavasti nainenkin on heikoilla kun mies tekee hänelle seksuaalista väkivaltaa.
Kyse ei ole siitä, että nainen väittää - mies tekee - vaan siitä, että aina tulee olemaan naisia ja miehiä, miehiä ja naisia - jotka huijaavat - mutta en voi sietää kun heikompiin kohdistuvaa väkivaltaa painetaan villaisella. Seksuaalisen väkivallan ympärillä leijuu jonkilainen käsittämätön häpeän ja oikeutuksen peitto. Uhrin syyllisyys suojaa teon tekijää - ja häpeä saa hiljenemään. Mikä ja kuka suojelee uhria?
Naisen häpeä
Naisten kokemuksia väkivallasta
Kirja: Häpeän monet kasvot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti