Hyviä uutisia Forssan Suvi-illasta oli, että Kuisma vetäisi aikansa alle kahden tunnin ja Ms A myös hienosti 2.06. Tämä tietää sitä, että Kuisma innostui entisestään, ja seuraava tavoite lienee alle 1.50 ja Ms A:lla alle kahden tunnin, mikä lupaa hyvää alkua Berliinin maratonille.Huonompi homma kesäpäivän pyrähdyksessä oli oma juoksu. En katsellut mitenkään innostuneena sykemittariani vaatteita vaihtaessa ja alkulämmittelyssä, koska luvut olivat jokseenkin korkeahkoja. Ajattelin epämääräisesti, ettei sille nyt tässä vaiheessa mitään voi, ja koska tavoitteena oli vain suorittaa viikon pitkä lenkki pois alta, en ollut niin huolissani. Tavoitteena vain rento lenkki. Olisi kannattanut olla tarkkaavaisempi, sillä kolmituntisesta kesäkirmailusta tuli Ikuisesti kestävä Hölkkärin-painajainen.
Jo heti lähdön jälkeen sykkeeni nousi heittämällä 170:een, ja siitä sitten suoraan melkein 180:een.. Perushölkkään se oli kuumottavan paljon. Etenkin kun se ei siitä sitten enää laskenutkaan.
Kahden kilometrin kohdalla mietin jo vahvasti keskeyttämistä, ja tavallaan harmittaa etten tehnyt sitä. Kurkkussa pykivä huono olo ja välkkyvän sykemittarin olisi pitänyt riittää todistevoimaksi. Mutta ei. Voitto on kuulemma maaliin tuleminen. Paitsi, että kun on jo testannut, että pystyy juoksemana parikymmentä kilometriä, kolmen tunnin väkisin vääntäminen ei tuo mitään lisäarvoa. Eikä iloa. Voitto olisi tällä kertaa ollut, että olisi ymmärtänyt, ettei "tänään vain ollut se päivä". Ja säästänyt itseään kurjalta ololta ja mieleltä.
Sillä homma ei helpottunut. Ei myöskään vaikeutunut, koska tasaisen huono olo jatkui koko ajan loppuun asti. Mietin useaan otteeseen oksentamista mutta pelkäsin etten pystyisi sen jälkeen enää jatkamaan. Vasta 16 kilometrin kohdalla syke laski väliaikaisesti 168:aan mutta vain hetkellisesti pompahtaakseen taas yli 170.
En tiedä mikä eilisen ongelma oikein oli. Ensimmäistä kertaa myös tankkaaminen juomapisteillä oli väkinäistä. Yleensä lataan sisuksiini pari mukillista nestettä heittämällä, ja samaa vauhtia sujahtavat alas myös mahdolliset suolakurkut ja banaanit. Nyt nestettä sai vaivoin alas kulauksittain ja suolakurkutkin jäivät syömättä. Yleensä olen varsinainen nestemaakari, joten tuntui oudolta, että porottavan auringon alla, vettä halusi vain heittää päälleen.
Juoksusta tuli helvetiallisen hidas. Loppukilometrien kohdalla viihdytin itseäni lyhtypylväillä. Ei ollut
puhettakaan, että olisin pystynyt miettimään että "pari kilometriä enää", tavoite oli vain seuraavan pylvään luona, ja siitä seuraavan..Maalialueelle päästessäni tuntui että urheilukentän viimeiset 200 metriä eivät loppuneet ikinä. Mutta poseeraus ei pettänyt, sen verran tässä ollaan elämän aikana pr-töissä aikaa vietetty, että aina riittää energiaa kameralle tuuletukselle, vaikka sitten henki ei kulkisikaan.
Tulokseksi tästä kesäisestä Suvi-Illan iloittelusta tuli yli kolmen tunnin juoksu. Olo on...en oikein edes osaa määritellä. Joko en sittenkään ole levännyt tarpeeksi, tai sitten vialla on jokin muu.
JK. ja ONNEA Minkki P:lle viikonlopun suorituksesta : N35 Suomen
ennätys 4x100m!!
6 kommenttia:
Suoritus kuulostaa samalta kun mun 400m juoksu lauantaina Kimpisen kentällä. Syke oli 189. MinkkiP
Sä taisit kuitenkin (toivottavasti) selvitä alle kolmen tunnin..?
Tuskin olisin selvinnyt, jos tuo matka olisi ollut 20km. MinkkiP
auts, kuulostipas aika rankalta... Mutta tutulta: joskus vois oppia antamaan periksikin, säästäis itteensä vähäsen. Tsemiä reeneihin, muista levätä, kun sellaiselta tuntuu!!!!
dänks ja oppia ikä kaikki. ehkä tää on nyt sitä kuuluisaa kasvuprosessia jossa käydään kaikki kantapääopit läpit. Lääkäri tosin pamautti tänään vastaanotolla sydänpihat, varmuuden vuoksi, rintakehään ja määräs tulehduskokeisiin, joten ei kai se sit ihan putkeen ollu menny kokonaisuudessaan.
Mutta nyt heinäkuuhun asti pelkkää pelleilyä ja Piilomaan pikkuaasi saa kertoa seuraavassa jaksossa että "Mitä sitten tapahtui, siitä kuulemme ensi kerralla".
Noinkin voip käyvä jos ei syö aamulla riittävästi kolesterooria ja suolaa.
Lähetä kommentti