Ostan joskus aamulla kahvin työmatkan varrella olevasta Kaffecentralista. Ikään kuin aamuisena palkintona itselleni kylmään maailmaan heräämisestä.
Astuin eilen aamukoomassa liikkeeseen sisään, jolloin ystävällinen tyttömyyjä kysyi "Ja mitäs neidolle saa olla?". (Neidolle.)
Koska edellinen asiakas oli ostanut lattemacciaton, pystyin vain sanomaan "samanlainen", aivan kun en osaisi valita omaa kahviani. Mutta ilahduin tuosta kysymyksestä. Niin paljon kuulee tympeitä "mitäs sulle" kysymyksiä tai epäselviä ynähdyksiä, niin sarjassaan jopa mielikuvituksellinen tervehyds sai ylihintaisen pahvimukikahvin tuntumaan arvoiseltaan. Itseasiassa kahvi maistui todella hyvältä vastajauhettuna, lattevaahtoineen, ja maksan mielelläni siitä sen 3 euroa, ennemmin kuin monen muun kahvilan tuntikaupalla seisseestä muka kahvista.
5 kommenttia:
Ihanaa! Todella virkistävää ainakin aamulla.
Lihatiskillä kysyttiin: "Kelpaako rouvalle vielä jokin?", heti oli pakko ostaa vielä palanen kalaa..
Onhan sekin jo lohdullista ettei enää luulla pojaksi.. :)
Kyllä vaan! Sinistä avainta ei enää uimahallissa tarjota.
Olinkin jo unohtanut, kyllä, uimahallin sininen avain! "Eikun mä oon tyttö..."
Lähetä kommentti