Tämä on sinun päiväsi. Päivä jonka pysäytit. Pysäytit monen ihmisen päivän. Toukokuun 28. päivä. Tällä viikolla olen kuullut sinusta muistuttavaa ääntä usein. Muistan sen päivän illasta kuinka istuimme ystäviesi kanssa Tervasaaressa ja laitureihin kiinnittyneet purjeveneet ja niiden fallit kilkattivat mastoja vasten voimakkaassa iltatuulessa. Tuntui kuin olisit viestittänyt niiden kautta meille viimeisiä hyvästejäsi.
Minulla on sinua ikävä. Ikävä. Tämä on se päivä jolloin sen voi sanoa. Miksei olisi? Olit kuitenkin niin läheinen ja tärkeä. Sieluntoveri.
Meillä kaikilla on sinua ikävä. Ymmärrätkö? Ikävä. Se on hinta, joka jäi meidän maksettavaksemme siitä ilosta, että polkumme kohtasivat. Maksan sen mielelläni. Korkoineen. Ehdit opettamaan monta asiaa, ja muistoillahan ei ole hintaa.
Mutta tiedätkö, ei tämä hauskaa ole. Tämä ikävä. Se nostaa kyyneleet silmiin, saa palan kurkkuun ja saa kuitenkin toivomaan, että asiat olisivat toisin. "Jos vain..."
Mutta olen minä iloinenkin. Me kaikki olemme. Niin suurisydämistä lahjaa kuin sinä olit, eivät kaikki saa edes kerran elämässään. Meistä moni pääsi nauttimaan kaikista puolistasi lukuisia kertoja. Ihailen vieläkin tapaasi kohdata ihmisiä. Sait aina ystäviä, eikä siinä katsottu passia ei hammasharjaa... Kunpa vain..
Mutta aikakin on tehnyt tehtäväänsä. Saat meidät myös hymyilemään, edelleen. Ilo, nauru ja elämisen riemu ja rikkaus--ne ovat myös osa sinun päivääsi.
3 kommenttia:
nätisti laitettu
-törmänen
Ikkyu: "En kuole. En mene minnekkään. Jään tänne. Älä kuitenkaan kysy minulta mitään. En vastaa."
- kp
Nättiä. Ei noita päiviä liikaa ole jolloin P ei olisi ollut mielessä.. Samppa
Lähetä kommentti