Maaseudulla tulee kiinnitettyä huomiota eläinten ääniin. Erityisesti kun muita ääniä ei kuulu. Lauantain ja sunnuntain aikana puuhastelin taas hullaantuneen pihan kimpussa ja huomio kiinnittyi uusiin äänimaisemiin. Hermoille käyvän hyttysten(ja niitä oli paljon) ininän lisäksi sentään hyvässä vedossa oli mm. käki, jolla epäilin levyn hirttäneen kiinni. Kaveri kukkui niin mahtipontisesti perä perään, ettei kenellekään voinut jäädä selväksi kuka metsikössä asusteli. Eivätkä hirveän huonosti kilvassa menestyneet pihapuissa kilvan idols-karsintoja pitäneet kirjosieppo ja talitinttikään.
Maaseutuelämän paras kohta tuli kun aloin höristellä korviani. Jostain kuului lampaan tapaista määkinää. Ensin se tuntui kuuluvan lähipellolta tai tieltä mutta yhtäkkiä taas toisesta suunnasta. Lopulta tyhmänä katsahdin taivaalle. Se oli Taivaanvuohi! Ällistyttävää, että moinen fakta on jostain edes jäänyt päähäni. Lintujen tunnistaminen ei ole aiemmin kuulunut erityiskykyihini.
Toinen ehkä yhtä ällistyttävä bongaus oli pihapuussa patsastellut kana. Vaahterassa...
2 kommenttia:
Loimaan Vaahterakana! Harvinaisista harvinaisin, ilmestyy joskus puuhun kun avaa siiderin.
Kyllä se on itsekin ihmetellyt miten juuri Loimaalle on pesiytynyt mitä kummallisempia eläin- tai kasvilajeja mutta ehkä se on todella ravinnerikkaan savimaan ansiota.. Tiedä häntä.
Lähetä kommentti