Sain eilen varsin erikoisen kohteliaisuuden. Silmiäni kehuttiin kauniiksi. Se mikä kohteliaisuudesta teki hauskan, oli kompuroiva lisäys, jonka antoi ymmärtää: vaikka sinulla ei ole muuta kuin silmät, niin älä huoli, ne kantavat pitkälle. Nauroin ääneen. Toki kiitin kohteliaisuudesta. Pitää aina antaa tunnustusta kauniiden asioiden sanomisesta, jotta kaikki me muistaisimme sanoa niitä ääneen useammin.
Periaatteessa on kauheaa sanoa ihmiselle, ettei hänellä ole muita etuja puolellaan kuin silmänsä. Tuollaiset kommentit meille muutenkin aroille ja herkkä itsetuntoisille suomalaisille saattavat olla kohtalokkaita. Kohteliaisuuden lausuja halusi varmasti ilahduttaa minua ja olla ystävällinen, joten tyydyn nauttimaan ystävällisten sanojen miellyttävämmästä puolesta, ja unohtaa siihen liittyvän realismin jyvänen. Olisi tietysti upeaa olla nainen jolla on monenlaisia etuja puolellaan mutta jos jonkun mielestäni edes silmäni korvaavat muiden "avujen" puutetta, niin täytyy tuuletella edes sitä.
5 kommenttia:
Höh, ne ei se toinen sitten varmaan sinua niin kauhean tarkkaan ole tiirannut :)!
Samaa mieltä kuin anonyymikin. Sussa on paljonkin kaunista ihan jo pelkästään ulkoisesti ja kun sisäiseen asti
päästään, niin sun kauneus on jotain ainutlaatuista ystävä rakas.
Aivan todella mahtava kommentti. Siis WAU! Harva kohteliaisuus jää tuskin yhtä hyvin mieleen ja lämmittämään piiiiitkiä vanhuuden talvi-iltoja!
Aika erikoista. Olin melko hämmennetty luettuani tämän jutun - ihan vain sillä, että jos sinä nimittäin olet se tyttö, joka tätä blogia kirjoittaa (ja jonka kuvia täällä lisäksi aina silloin tällöin näkee), sinullahan on avuja vaikka muille jakaa. :-)
(Tämä kai sopii otsikon "erikoinen kohteliaisuus" alle?)
Kiitos, kiitos kauniista sanoistanne, vaikka tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollutkaan kerjätä lisää kohteliaisuuksia. :) Hauskaahan se on, että tässä elämässä kuulee yhtä sun toista, pääasia että kommunikoidaan!
Lähetä kommentti