tiistaina, kesäkuuta 29, 2010

Huutamalla kirjahankintoja


Aloittaessani taiston Loimaan Maalla Villiintyneen Pihan kanssa, kiinnostuin myös puutarhakirjallisuudesta. Kuulun niihin ihmisiin jotka eivät ehdoin tahdoin halua tehdä kaikkia virheitä a:sta ö:hön(c:stä y:hyn riittää). Koska olen laiska otan mielummin vähän selvää, kuin teen kymmenen kertaa uudelleen. Poikkeus vahvistaa säännön. Pienimuotoisissa maalausprojekteissani en jaksa kovin kauaa istua ja ihmetellä. Ainahan voi maalata uudelleen.
Humppilan alennuskirjakaupasta löysin Suomalainen piha ja puutarha -kirjan.(Pentti Alanko, Taina Koivunen, Elina Regårdh, Meeri Saario) Huomasin, että kirjassa riitti tankattavaa ja olen lukenut sitä useaan otteeseen. Vaikka muuten suosin kirjastolaitosta, puutarhakirjoista tuntuu että on mukavaa jos ne ovat käsillä silloin kun sattuu tulemaan tunne että "nyt voisi katsoa hieman kasvien kuvia".
Siitä se idea sitten lähti - ei muuta kuin Huuto.net auki ja puutarhakirja hakusanaksi, ja siellähän niitä oli. Halvalla. Tai ainakin edullisesti. Hyvästä kirjasta toki maksaa, ja kannattaakin. Mutta jos haluaa selailla useampia teoksia, eikä välttämättä tiedä juuri mitä hakee niin miksi ostaa niitä uutena?
Yhtä paljon hintansa väärti oli lähteä bussilla Malmille hakemaan kirjoja. Koska en halunnut maksaa postikuluista yhtä paljon kuin kirjoista, huusin netistä kirjan jonka sai noutaa pääkaupunkiseudulla. Napsautin osoitteen reittioppaaseen ja "ta-daa" yhtäkkiä olinkin Malmilla viehättävällä rivitalokadulla.
Kirjojen myyjä oli iloinen ja reipas. Kävikin ilmi että hän oli kotoisin Loimaan naapurikaupungista Forssasta. Ei siis ihme että päädyimme lopuksi ihastelemaan hänen pihaansa, joka oli todellinen löytö. Jos en olisi näinkin hyvä ihminen olisin halunnut napauttaa häntä takaraivoon sunnuntaihesarilla pelkästä kateudesta mutta mukaville ihmisille suo mielellään mukavia asioita. Olen nähnyt useampia pihoja mitä olisin välittänyt viime aikoina, mutta hänen pihansa olisin voinut ostaa välittömästi. Suojaisa, sympaattinen, polveileva ja viihtyisä. Rivitalon pihalle harvemmin saa kalliota kivikkokasveille, omaa tilaa kasvihuoneelle, patiota sekä tilaa vielä kukille ja kauniille puutarhapöydälle tuoleineen. No, ainakin tuli nähtyä, etteivät kaikki rivitalojen pihat ole vain ahtaasti siivutettuja nurmikonkaistaleita. Oli hauska myös vaihtaa muutama sananen siitä miten
Kotiinpäin lähdin tyytyväisenä kolme kirjaa(5 e/kpl) kainalossa ja hyvällä mielellä. Hauska pieni iltapäiväretki, mukava kohtaaminen ystävällisen ihmisen kanssa ja edulliset kirjahankinnat piristivät iltapäivän. Jopa bussikuski hymyili.


ps. Lasten vanhemmat - vaikka itse ette olisi koskaan viljellyt tai kasvattanut mitään - lapsille on aivan loistavia puutarhakirjoja, joita selailemalla voi itsekin oppia innostavia juttuja ja herättää omassa perheessä kiinnostusta kasveja, luontoa ja ruokaa kohtaan. Esim. täältä tai esim. Mari Mörö - Marjo Nygård-Niemistö: Jutta ja Julius puutarhan parissa (Puutarhaliitto)
Myös oiva lahjavinkki isovanhemmille, kummeille, tädeille, sedille, enoille, naapureille yms. turhan krääsän sijaan.

3 kommenttia:

Joku kirjoitti...

Minusta alkaa tuntua, että minäkin voisin ostaa tuollaisen pihan.

Saisikohan sen tuonne keittiöön?

Norppa, Noora kirjoitti...

Asiantuntijan ohjeita seuraamalla kaikki on mahdollista. Olen viime päivinä myös miettinyt kaupunkien siirtämistä, uusien metroyhteyksien pikarakentamista sekä teleportin käyttämistä työmatkoihin.
Piha keittiössä tuntuu näissä mittasuhteissa aivan toteuttamiskelpoiselta.

Joku kirjoitti...

"kaupunkien siirtämistä"

Mäntsälään?

"uusien metroyhteyksien pikarakentamista"

Sinne samaan?

"sekä teleportin käyttämistä työmatkoihin"

Sitä samaa. Käytännöllistä olisi ihan jo sekin, jos voisi edes lyhyitä matkoja ilmiintyä, junasta perille ja periltä liikkuvaan junaan, esimerkiksi.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...