sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Tammikuun taikaa

Kun samaan aikaan on jäistä, vihreää, hiekkaista, aaltopäitä, aurinkoa ja pakkasta, kestää hetken hahmottaa vuodenaika.
Aurinko paistaa niin matalalta, ettei voi olla kevätkään mutta meri aaltoilee niin vahvana, ettei kuullosta talvelta. Ja rantahietikko näyttää jalkojen alla siltä, että tekisi mieli riisua kengät ja kävellä siinä paljain varpain. Tämän lisäksi männikkömetsässä sammal vihertää niin että voisi kuvitella melkein olevan kesä. Hämmentävää mutta kaunista ja energisoivaa.
Mutta nyt on lumen aika.

3 kommenttia:

Prepe kirjoitti...

Kattelin hetken sun kuvia ja aattelin, että aika samanlaisia kohteita kuin ne mitä itse tänään kuvasin...pallogrilli paljasti sun käyneen Larussa...Huomasitko mut objektiivin kanssa (huom. Tällä kertaa kyse ei ole metaforasta) ja välttelit? Mulla on muuten sulle kuuluva kirja vielöäkin...ei oo hirveesti edennyt...

norppa kirjoitti...

Mä huutelinkin sulle siellä majalla mutta aika hyvin sä esitit ettet kuullut, mutta ehkä sulla ei ollut positiivinen vire..
No mä voin antaa sun luovuttaa sen kirjan kanssa toistaiseksi ja otat vaikka sen mukaan pian lähestyvälle hiihto/urheilumatkalle. Mähän voisin vaikka sitten paluumatkalla lukea siitä katkelmia mikrofoniin..?

MinkkiP kirjoitti...

Mä äänestän tuota!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...