Hyvää päivää naiset ja miehet!

Perinteilläkin on aina ensimmäinen kertansa, ja tänään aloitettiin Naistenpäivä-tennis. Aivan mahtavaaa! Vaikka pelikaverini yrittikin vihjailla, että toiset naiset viettävät aamuaan shamppanjabrunsseilla, ja itse olen matkalla Kulosaareen tennistä läiskimään, ja että se ei kuullostaisi aivan yhtä hohdokkaalta, mieli ja olo on hyvä.. Muutama rysty lähti ihan napakan mallikkaasti, tällä kertaa en edes kaatuillut, ja aivan käsittämättömiä kämmäyksiäkin oli vähemmän. Maanantai alla oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Vieläkun olisi jättänyt edellisen illan Kiasman ja Meccan punaviinilasilliset väliin, olisi tekniikka voinut olla vielä skarpimpi.
Kiasmassa kannattaa muuten käydä katsomassa Julian Schnabelin tai Nan Goldin näyttelyt. Mielummin vielä erikseen. Olen sitä koulukuntaa, joka kannustaa ihmisiä ottamaan asian kerrallaan. Museoon tai näyttelyyn ei tarvitse mennä koko päiväksi.(tai voi mennä jos haluaa, ja sekin on ihanaa) Riittää että yhdelle asialle antaa ajastaan vaikka puolitoista tuntia, niin ettei prosessista tule tuskallista tulkitsemisähkyä, vaan tilaa jää myös mahdollisille ajatuksille ja tunteille. Ja taas on nähnyt ja kokenut hieman enemmän.
Mutta aamupäivän tennis olis hyvä alku Naistenpäivälle. Itselläni on muuten teoria, että jos olisin kundi, niin olisin todella fiiliksissä tästä päivästä - onhan se nyt siistiä että maailmassa on naisia.
Ritari valkoisella ratsulla ei tuonut ruusupuskaa ovelle, mutta työpaikan miehet (vaikkakin en ole aivan varma tiesivätkö he sitä) lahjoittivat ruusun jo eilen, ja Jude räjäytti taas kerran pankin lahjoittamalla belgialaisia tryffeleitä. Haukilahden kotikasvatus on tehnyt tehtävänsä. Mutta yhtä paljon ilahdutti banaani ja tenniskenttä. Naista on niin helppo miellyttää.