tiistaina, kesäkuuta 17, 2008

Olenko vielä puhelimessasi?

Olisi hauskaa tietää kuinka monen "vanhan tutun" puhelimesta oma numero vielä löytyy. Yhtä hauskaa olisi tietää millaisissa tunnelmissa numero on poistettu. Kuinka moni puhtaaksi pyyhkiminen on tapahtunut, kun henkilö ei muista kuka olin, kuinka moni deletointi taas sen vuoksi, että muistaa liiankin hyvin. - Onko joku poistanut numeroni vahingossa, tai vaikkapa alunperinkin tallentanut väärin. Vai voinko kenties unelmoida, ettei unelmieni prinssi vuosien takaa soita, koska hän todellakin hukkasi puhelimensa Provinssirockissa 2001.
Tämä ajatuksen poikanen kumpusi mielestä kun kävin läpi perinteistä "liittymä, puhelin ja sim-kortti" vaihtuu -leikittelyä. Minulla oli kaksi liittymää ja kaksi puhelinta. Nyt piti yhdistää ne yhdeksi puhelimeksi ja yhdeksi osoitekirjaksi. Toinen liittymistä oli ollut jo pitkään lähestulkoon poissa käytössä, ja tätä operaatiota tehdessä, löytyi muistista yllättäviä numeroita. Numeroita, jotka muistin aivan varmasti poistaneeni, ja numeroita, joita en muistanut koskaan olleenkaan.
Samalla tein puhelinmuistion suursiivousta. Jouduin miettimään mitä numeroita tarvitsisin, mitä numeroita en, miksi olin säästänyt jonkun ja olisiko sillä kuitenkaan niin väliä. Työnumerot ovat muistissa nopeuden ja helppouden vuoksi, lähiystävien numerot nyt varmasti ovat tallessa, ja jos jotakin numeroa ei ole pitkään aikaan tarvinnut, tuskin sitä enää tarvinneekaan.
Mutta tästä prosessista, ja osittain myös facebookissa tehdyn huomion vuoksi, jäin hetkeksi pyörittelemään ajatusta poistetuista numeroista. Olenko minä vielä jollekin olemassa nimenä ja numerona puhelimessa vaikkemme ole olleet vuosiin yhteydessä - ja olenko poistettu sellaisesta nimilistasta, jossa aivan varmasti luulisin olevani. Ehkäpä.
Facebookissa asia hoituu hauskasti. Koska kontakteja on niin monta, ei pysty itsekään päättelemään kuka on poistanut, eikä sillä ole väliäkään. Eilen kontakteja oli 202, tänään 201 jne. Minut on poistettu. En tiedä mistä syystä, enkä välitäkään, ja niin sen pitää ollakin. FB on vain sähköinen alusta hyvin kevyen yhteydenpidon verkottumiseen, mikä ei velvoita millään tavalla. Se on mahdollisuus, eikä sen pitäisi olla rasite.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mihin tarvitaan puhelinmuistiota? Kun tulee asiaa, niin soittaa Eniron Lissulle ja pyytää yhdistämään Norppa L. Oimaalle. Ja tekstiviesti on yhtä hyvä väline - varsinkin öiseen aikaan.

- Fog

Prepe kirjoitti...

Norppa, et ole tehnyt mitään niin peruuttamatonta (vielä!) että olisin poistanut sinut puhelimestani.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm.. jospa joku (niin mahdottomalle kun se kuulostaa) on saanut tarpeekseen FB:stä.
Niin kävi eräälle tutun tutun tutulle..
Silloinhan automaattisesti kyseinen kyllästynyt ystävä tipahtaa omasta liststa pois.

Anonyymi kirjoitti...

p.s ja mun puhelimesta sä löydyt kyllä.. vai pitäiskö sanoa meidän, kun tyttäreni/kummityttösi sulle pirauttelee harvasepäivä ihan omatoimisesti

Miika kirjoitti...

Sitten kun vielä opetellaan että
a) pidetään se puhelin mukana ja
b) vastataan siihen kun se soi

...tai jos yllä olevat ehdot eivät täyttyneet niin

c) soitetaan takaisin.

nimim. uusi koti edelleen katsastamatta lukuisista satunnaisista yhteydenottoyrityksistä huolimatta

norppa kirjoitti...

Fog: jollakin sen Lissunkin elantonsa ansaittava

Prepe: no onpahan ainakin jotain mitä tavoitella - tosin käsittääkseni viimeksi tänään sitä numeroa ei ole siellä muistissa ollutkaan

Miika: älä viitsi olla noin suppea. eihän kenenkään ole tarkoitus olla aina tavoitettavissa, ja mitä järkeä on vastata jos on jossakin hankalassa paikkaa? mutta merkitsen sinut "toivoo takaisin soittoa" -listalle ;)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...