maanantaina, kesäkuuta 02, 2008

Pulssimittari kovilla

Tuntuu että joka maanantai on uusi mahdollisuus aloittamiseen. Tänään oli taas uusi mahdollisuus tehokkaan lenkkeilyn aloittamiseen. (kyllä, taas tämä sama vanha aihe) Olen varmastikin jo "aloittanut" kymmenen kertaa tänä vuonna, ja tätä tahtia se pysyykin pelkkänä aloitteluna.
Irvistelen sisäisesti kun luon kolumneja juoksemisen ilosta. Pitäisi lopettaa lukeminen. Siis siitä kun tossut etenvät kuin itsestään ja kirjoittajasta tuntuu siltä kuin liitäisi pasaati tuulen lailla. Pahimmillaan kolumnisti vielä hehkuttaa miten vaan voisi jatkaa jatkaa juoksemista maailman ääriin. Minusta ei ole vielä koskaan tuntunut että juoksulenkillä, tossut menisivät eteen päin itsestään. Vaikkakin monta kertaa olen saanut kyllä yrittää kaikkeni, etteivät ne tekisi u-käännöstä kotiin itsessään.
Tänään oli siis taas yksi aloituspäivistä. Koska viikonloppu meni täysin lekkeriksi, ei harjoitus kilometrejä ole alla. Oikeastaan pelleilyksi meni jo koko viime viikkokin keskiviikosta lähtien, niin olisi pitänyt jo järjellä tajuta, ettei tänään ainakaan aropupuna kirmailtaisi.
Lähtö oli vaisu. Pulssi nousi jo ennen ensimmäisiä liikennevaloja ja loppu sujui samaa rataa. Juoksu ei vain maistunut. Pätkääkään. Alamäet menivät vähän iloisemmin, koska se vain nopeutti kotiin pääsyä mutta joku on koskaan, ikinä, milloinkaan miettinyt, että tuntuuko jostakin muusta juokseminen vastenmieliseltä; niin KYLLÄ. Erittäin, ja vieläpä usein.
Mutta nyt ovat siis myös jalat kipeät. Mietin miten se on mahdollista vaikken edes ole tehnyt mitään. Sen jälkeen muistinkin perjantaiset iloiset tanssahduskoreografiat, joiden häivähdyksenomaisesti pelkään jatkuneen lauantaina, eikä eilinen flamencon kahden tunnin settikään ollut sitä kevyintä. Lopputuloksena jalat ovat nyt kunnon tönkkösuolatut muikut. Vai mikäköhän kala olisi oikeampi vertaus; kilohailit. (pitipä mennä interwebistä katsomaan miltä ko. fisukka näyttää)
Ja juuri kun taas luulin kuulleeni ja nähneeni tänään kaiken, alkoi Jimiltä "Kahjot ninjat" ohjelma. Kyllä jännitti kumpi tytöistä voittaisi Miyke vai Tanaka..

2 kommenttia:

Nora kirjoitti...

Mutta hei! Sä olit lenkillä, sä koulutit kroppaa. Usko pois, että hyvää se vaan teki.

Musta juokseminen oli niin vaikeaa taas talven jälkeen, mutta nyt kun on juossut vähintään kerran viikossa, niin se alkaa sujua. eikä tarvinnut kuin pari viikkoa juosta säännöllisesti, niin alkoi helpottaa.

Eikä yksin ole kiva juosta, seurassa juttu kuistaa ja matka taittuu aina paljon leppoisammin. 12.6. sitten viimeistään mennään rennommalla ja luistavammalla askeleella! :)

MinkkiP kirjoitti...

Mä juoksin la-su yönä klo 03.00 Hesburgerista himaan kun piti viedä hampurilainen lämpimänä pöytään. Siinä taitaa olla mun lenkkeilyt tältä vuodelta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...