tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Potkukelkalla junaradalla

Tänä aamuna tuntui että olisi noussut haudan pohjalta. Typeryyksissäni tein tutun "ensin kello soimaan tuntia liian aikaisin, jotta voi taas laittaa sen uudestaan soimaan tunnin päästä" viritelmän, ja se viimeinen nukuttu tuntihan ei koskaan ole mikään virkistyksen ilmentymä.
Yö meni potkukelkkaa junaradalla ajaessa ja rikollisia paetessa. Nykyään ei saa olla rauhassa edes unissaan. Mutta lujaa se kulki. Potkukelkka. Sininen. Ymmärsin sentään unessa ajatella että "en ole ajatellutkaan, että junasta tulee näin valtava imu".  Nyt tiedän.

ps. jouluun on vielä 204 yötä. 

2 kommenttia:

kuisma kirjoitti...

Jotenki itelläkin meni viime yö kummallisten painajaisten parissa, en kumminkaan tarkalleen muista mitä niissä tapahtui, mutta jotain pikkupoikia aseiden kanssa heilumassa ja sen jälkeen sudet näykkimässä varpaita WTF..? Aamulla oli pikkasen sekava fiilis et mitä täs nyt oikeen on tapahtunu.

norppa kirjoitti...

Ilmiselvästi tuota on ollut liikkeellä. Töissä oli muitakin jotka olivat nukkuneet huonosti.
Itse olen alkanut tosi usein hiihtelemään ja laskemaan suksilla unissa, mikä on aivan uusi juttu. Tosin niin oli tuo potkukelkkailukin.
Sekä yhdessä vaiheessa aamuyöllä ajattelin, että pitääpä mennä pelastamaan se ihmisten ikkunoiden alla oleviin ruusupuskalaatikoihin kellahteleva papparainen. " who knows..who knows.."

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...