Lisää siitä metsästyskortista

Sain tekstiviestin, jossa sanottiin, että olen yllätysten nainen. (Ei, valitettavasti tähän ei liittynyt mitään tajuntaa räjäyttävää Hellyyden Ehdoilla -yötä.) Yllätys oli tullut kun ystäväni oli lukenut täältä osallistumisestani metsästyskurssille.
Yllätys se oli itsellenikin. En edes tiennyt, että metsästystä varten pitää suorittaa kortti. Enkä tiennyt missä, miten jne. Mutta maanantaina selviää humpsahtaako lupa norpan kirjastokortin seuraksi vai ei.
Tällä viikolla tuli käytyä istumassa kaksi iltaa metsästyksen parissa, ja kolmaskin olisi vielä kiinnostanut mutta se meni harmillisesti päällekäin.
Kiinnostavaa on ollut yleistiedollisesti oppia uusia ja kerrata vanhoja luontoon sekä eläimiin liittyviä asioita. Häpeäkseni täytyy tunnustaa(ja minähän aina tunnustan), että lajitunnistukseni on osaamiseni häntäpäässä. " Nopeasti kesäpuvussaan ohi sujahtava näätä, kärppä tai lumikko saattaisivat helposti mennä sekaisin(paitsi jos yksi niistä olisi Late). Mutta erityisen heikoilla sitä tuntee olevansa vesilintujen kohdalla. (Mutta minähän olenkin kasvanut sisämaassa, alueella jolla huomaavaisesti vesistö on korvattu savisella peltomaalla..) Eipä silti hätää, tässä on koko viikonloppu aikaa erottaa sotka, lapasotka ja punasotka toisistaan. Isokoskeloa ja tukkakoskeloa unohtamatta.. Jos pätkääkään tunnen itseäni niin istun kurssikirja kädessä lähijunassa maanantaina ja yritän viime minuuteilla tankata sepelkyyhkyn ja uuttukyyhkyn eroa..
Mitä sitten olen oppinut tähän mennessä?
Tiedän mikä on riistakolmiolaskenta, milloin täytyy pitää hirvikoirat kiinni ja milloin saa kaataa haapoja peuroille.
Moni asia on ollut järjellä pääteltävissa mutta ei kannata turhaan yleistää. Etenkään kun keskipenkistä kaveri inttämällä inttää "milloin naapurin kissan saa laillisesti ampua..".
Kurssilla kerrotaan varmuuden vuoksi, ettei mistään moottoriajoneuvosta saa metsästää, eikä tieltä tai tielle saa ampua. Ei ole sallittua myöskään käytää valonheittäjiä, äänilaitteita tai dynamiittia metsästäessään. Moneen kertaan painotetaan myös sitä milloin hirvet on jätettävä rauhaan, ja tiedän myös ettei käsiaseilla metsästetä.
Mitä minä sitten aion metsästää? Ja miten? En minä tiedä.Vielä. Eikä tarvikaan tietää. Metsästysvideota katsellessa en tuntenut alkukantaisen metsästyviettini heräävän. Tunteisiin vetoavin puoli ovat olleet metsäkoirat, niiden kouluttaminen ja niiden kanssa metsästys. Ymmärrän hyvin, että koira on metsästäjän paras kaveri. Se etsii, hätistää, ajaa, noutaa, pelastaa - ja pitää vielä kaverina seuraa. Puolihuolimattomasti jo mietin, miten saisin enoni ja hänen koiransa innostumaan asiasta.
Ymmärrän kuitenkin, että hirvi- ja peurakannan järkevä ja tarpeellinen harvennus on melko pienen porukan harteilla. Eikä kyse ole pelkästään hirvistä ja peuroista, minkä vähentämisestä moni tiellä liikkuja on varmasti kiitollinen. Esim. supikoira on pirullinen vihollinen, ja muu kuin ihminen ei pysty pitämään sen leviämistä aisoissa.
Jokatapauksessa osa tästä nykyisestä porukasta on jo ikääntynyttä tai leipääntynyttä, eikä varmasti muutenkaan olisi pahitteeksi saada joukkoon - jos sallitte - ns. uutta verta.
Entä se ampuminen siten? ; kaikki haluavat tietää.
No, jos ollaan aivan realistisen rehellisiä niin ennemmin minä söisin ammuttua riistaa kuin kanalassa kitunutta kanaa tai tuhansia kilometrejä ja useita kuukausia kitunutta tuotantolihaa.
Ei muukaan ihmisen ruoka menehdy vanhuuteen tai kuole kutittelemalla, joten siihen verrattuna ampuminen ei ole julmempi tapa kuolla. Minä nyt vain en satu syömään lihaa. Mutta jos söisin, todennäköisesti söisin riistaa. Se on puhtaampaa ja eläimet saavat elää oikeassa elinympäristössään.
Jokaisessa lajissa on harrastajia joilla menee yli, ja jotka eivät ole lajilleen eduksi. Jokaisen kohdalla toivon, etteivät polkumme kohtaa. Näin myös tämän lajin kohdalla.

Paljonko itse tiedät? Koukuttava Metsästys-peli.