perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Ainahan se on mielessä

Huh huh, lomaton talvi alkaa tuntua pitkältä. Edes lumi ja kohtuulliset kelit eivät piristä. Kohtuullinen, ei ole sana mitä kuluneen viikon aika olen mielessäni tapaillut.
Viikonlopuksi otin aikalisän. Siitä huolimatta, että suurimman osan aikaani en mielestäni tee mitään, oli pakko jäädä kotiin viettämään vielä lisää "omaa aikaa". Tälle ameema-(niin kuin kummityttöni äidin kanssa ameebaa kutsumme) kaudelle on saatava loppu muuten tämä talvi alkaa tuntua ikiroudalta. Ehkä pari 12 tunnin yöunta ja happihyppelyä tekee ihmeitä. Odotukset ovat ensi viikon osalta korkealla. Näen jo itseni laukkaavan nuoren varsan lailla pitkin puu-Vallilan pittoreskeja katuja.

5 kommenttia:

Nora kirjoitti...

Hei Ystävä! Ensinnäkin hyvää ystävänpäivää! Toiseksi, ilmoittele, kun haluat seuraa. rinteeseen ja hiihtämään löytyy aina halukkaita täältä Espoosta! :)

Norppa kirjoitti...

Kiitos samoin!
Ja katotaan sitten ensi talvena! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hei sä voit aina lahteä ja olet aina tervetullut aristokraattien hiihtokerhon matkaan sveitsiin :)

-törmänen

Norppa kirjoitti...

Olisihan se sananmukaisesti veret seiseuttava kokemus, siitä alkaa olla taas vuosi kun minua on viime kerran roikutettu pää alaspäin parvekkeelta..

Anonyymi kirjoitti...

1# Se oli ne muut
2# Sä se aina jaksat tarrautua noihin pieniin yksityiskohtiin.
3# Noin voi käydä ihan kenelle tahansa, se on tuolla seuduin kuule ihan yleistä.

Mutta jos se lähteminen on tuosta ylösalas roikottamisesta kiinni, niin voidaan kai me sua vaikka korvistakin roikotella. Olisit sitten ainakin oikein päin :)

-törmänen

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...