282 päivää jouluun (75 päivää tukholmaan)

Tämä ei tietenkään liity taas mihinkään ja vielä vähemmän jouluun. Etenkään kun en niin varsinaisesti tässä odottele joulua. Mutta se, että joku muu odottaa vielä vähemmän, ja koska viimeksi aiheesta mainitessani eräskin lukija lähestyi minua oikein sähköpostilla, on se jo syy rakentaa aasinsilta aiheeseen.
Olin "unohtanut" eräälle ullakolle tavaroitani. Suoraan sanottuna en siis saanut muuttovaiheessa muutettua niitä, ja sain jättää ne "vähäksi aikaa säilöön" koska eivät kuulemma haitanneet.
Nyt vihdoin pari viikkoa(ja muutama vuosi myöhemmin) sitten sain haettua ne - ja oih ja voih - mitä aarteita sieltä löytyikään. Ihmiselle tekee hyvää joutua kasvoikkain unohtuneiden ullakkotavaroidensa kanssa. Itkeäkö vai nauraa..siinäpä kysymys. Miksi sitä on alunperinkään pakannut pahvilaatikkoon säilytettäväksi jotain niiin "aikansa ehkä jo ennen hankkimista elänyttä". Ehkä se on tuo vanha "täähän on ihan hyvä vielä"- tauti tai "kyllähän tää vielä joku päivä mahtuu" -unelma.
.. Mutta löytyi sieltä pari oikeaakin aarretta. Vuonna 1993 ameriikassa saatu Joulunalle ja vuonna 1984 lahjaksi naapurin Liisalta saatu pannunalunen. Ensin mainitun sain 21-vuotiaana New Hampshiressa, toisen 12 -vuotiaana Loimaalla. Hassua, että ne kumpikin putkahtivat taas esiin ja toivat paljon muistoja mieleen. Erityisen liikuttunut olen tuosta pannunalusesta. Omat kädentaitoni olivat tuolloin melko nollassa. Siitä ei olla paljoa noustu. Täytyykin käydä laittamassa tekijälle facebookin kautta viestiä, että ala-asteella aherrettu joululahja ilahduttaa vieläkin.