tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

Voihan laihdutuskuuri!

Kävin eilen työni puolesta seminaarissa, jossa esiteltiin Erittäin niukkakalorista dieettiä. Viime elokuinen vedonlyöntini on, ihme kyllä, vielä muistissa, ja sen jälkeen päätin "ettei enää mitään kuureja". Etenkin kun loppujen lopuksi koko hässäkän lopputulos oli plus/miinus/0, ja painoni on jämähtänyt niille sijoilleen.
Mutta. Olen myös helppo. Todella helppo. Joudun pinnistelemään tavallista enemmän etten lähtisi mukaan joka asiaan mitä joku älyää ehdottaa. Tosin, arvostan myös niitä ihmisiä, jotka lähtevät mukaan joka asiaan, mitä minä älyän ehdottaa, eikä senkään valikoiman ääripäät ole aina aivan lähellä toisiaan. Ja mitä enemmän tekee ja näkee, sitä enemmän kokee. Katumaan ehtii sitten myöhemminkin.
Eilen kuitenkin löysin itseni istumasta low calorie ateriankorvike-luennolla. Sinänsä tuntuu ettei auringon alla mitään uutta. Naiset laihduttavat enemmän kuin miehet, ja miehet useammin lääkärin kehoituksesta kuin naiset jne. Esimerkkinä kaikilla oli paikalle tullut 45 kiloa laihduttanut nuori nainen, ja täytyy vain todeta että "huh huh" -mikä suoritus. Toisaalta joskus kaipaisin esimerkiksi ns "normaalia painonhallitsijaa", joka vuodessa laihduttaisi 3 kiloa. Eikä aina niin mahtipotinsia "suurin pudottaja" suorituksia. Mutta pointtihan on se että suomi läskistyy, ja meillä on entistä enemmän ihmisiä joiden terveytensä takia pitäisi pudottaa painoa muutenkin kuin kolme kiloa.
Hyvistä aikeistani huolimatta paluumatkalla kuulin suostuvani siihen että työpaikalla vetäisimme kyseisen viiden päivän kuurin. *huoookaaaaus* Ei tässä näin pitänyt käydä.
Yritän henkisesti miettiä ettei kyse ole laihduttamisesta vaan kevät piristymisestä. Laihdutus on aivan turhaa, eikä toimi ikinä. Omalla kohdallani olen havainnut, että ainoa vaihtoehto on kulutuksen lisääminen. No sehän on loogista.
Ei kuitenkaan ole pahitteeksi jos kehosta poistuisi ylimääräistä painoa, jo ihan juoksunkin takia. Juoksu ja energiasaannin minimiin vähentäminen ei kuitenkaan sovi yhteen, joten joku kultaisen keskitien ratkaisu tähän on löydettävä. *pohtii norppa ja vetää lounaaksi Peanut&Cranberry baria - 208 kcal*

4 kommenttia:

Nora kirjoitti...

Mä olen samoilla linjoilla tuon laihdutuskuurin kanssa. Mä en vain pysty pitämään näppejä irti ruuasta, ainakaan hyvästä ruuasta. Siksi onkin pakko vain liikkua niin paljon, että ei ruoka ala näkymään kehossa liikaa.

Toisaalta, meillä kotona on nyt vedetty hiukan vähemmän hiilaripitoista ruokavaliota. Ei minun aloitteesta kylläkään, vaikka suostuin asiaan melko suorilta. Olo on ollut yllättävän pirteä, eikä nälkä ole hiukonut joka välissä. Ilmeisesti tuossa low carbo-jutussa on jotain itua.

Mä en voi kuitenkaan jättää hiilareita täysin pois, sillä vatsa ei toimis ilman kuituja ja liikkua ei jaksais ilman energiaa.

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Joskus viitisen vuotta sitten panostin tosissani sekä liikuntaan että ravintoon. Niinpä olinkin yhtä vaatekokoa "timmimpi". Painossa muutos ei ollut kovin paljon (kolme kiloa?).

Mutta ei sitä sit jaksanut pidemmän päälle. Hekkuperse mikä herkkuperse, just äsken vedin taas yhden munkin :)
Ja toisaalta en koskaan ole ollut varsinaisesti ylipainoinen, jota kyllä ihmettelen hetkittin itsekin... Parempi kai nyt koputella puuta, kun pelottelevat sillä, miten aineenvaihdunta hidastuu iän kertymisen myötä jne.

Samoin ihmettelen välillä noita megalaihdutusten uutisointeja. Kun järkevämmältä tuntuisi esitellä niitä, jotka koko ikänsä elelevät normaalimitoissa.

Silti kieltämättä tässä tänäänkin mietin, että pitäiskö vähän tsempata. Vaakaa ei ole, mutta vaatteista huomaa, että läskiä on kertynyt puolen vuoden takaiseen verrattuna. Nooh, katellaan...

Norppa, Noora kirjoitti...

Sama täällä, ei tulisi mieleenkään tinkiä ruuasta. Se mitä se sitten omalla kohdalla tarkoittaa, voi tarkoittaa taas toisella jotain muuta.
Olen esim. totaalisen koukussa Oulaisen jälkiuunileipään. Se on edelleenkin aivan mielettömän hyvän makuista. En vain voi lopettaa sen ihmettelemistä. Siis ennemmin sitä kuin voipullaa, jos saa maun puolesta valita.
Kun tänään tulin kotiin ja tiesin lähteväni lenkille, pohdin, että "voiko syödä jotain". Otin kaksi jälkiuunipala leipää, laitoin hiukan Oivariinia päälle, ja se oli mielestäni taivaallista. Ja sillä, sekä banaanilla, jota myös arvoin, tuli vetäistyä 40 minuutin lenkki.
Tiedän jo nyt etten *ikinä*(kop, kop) tule panostamaan ruokavaliooni ja liikuntaan, niin että minusta kuoriutuisi esim. timmi keski-ikäinen jumppapirkko. Näin on hyvä mutta ei se silti tarkoita, etteikö vähän voisi - SKARPATA. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Joko kokeilit sen leivän kanssa avocadoa, pinjasiemeniä & suolaa ja pippuria? Ihan ehdoton yhdistelmä!!! (Ja kaikki ateriankorvikkeet on oikeesti ihan perseestä...) MinkkiP

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...