
Tänään huomasin taas miten lenkille lähteminen porukassa sopii minulle.(yllis) Yksin lenkkeilyssäkin on monta hyvää puolta. Voi lähteä silloin kuin haluaa, juosta minne haluaa, ja sitä vauhtia mitä haluaa. Mutta suurin haaste(olemattoman kunnon lisäksi) itselleni on ajatusten puute. Olen yleensä ajatellut ajatukseni päivän aikana niin moneen kertaan, ettei niistä enää riitä matkaseuraksi. Kun maisemat ja reititkin ovat tuttuja alkaa kahden minuutin kuluttua puuduttaa.

Mutta seuralenkkeilessä innostun jo pelkästä sosiaalisesta ilosta, ja lenkki sujuu aina helpommin. Matka sujuu myös keskimääräisesti aina nopeammin, koska yleensä muut juoksijat ovat pidempi askeleisia. Tänään seuraa tuli naapurin pariskunnasta. Tutustuminen uuteen tuttavuuteen kävi vähän katkonaisesti, koska aina pienenkin ylämäen tullessa pulssini alkoi lähetä 180.. Mutta ehkä näitä kertoja vielä tulee, matka pitenee ja minunkin pulssini laskee. Kiitos kuitenkin M&G:lle sekä Kuismalle hölkkäseurasta!
6 kommenttia:
Meillä oli siis sama ruokavalio eilen. :) Uudessa Sport -lehdessä oli taas kaikentyyppisiä treenejä erilaisia juoksutapahtumia ajatellen. Kannattaa tsekata, jos löytyis jotain vinkkiä. MinkkiP
Kiitoksii vaan itsellenne, hienoa aina silloin tällöin muistuttaa itelleen että lenkkeilystäkin voi tehdä mukavaa unohtamalla suorittamisen =)
mä oon lukenu noi fitit ja sportit ja juoksijalehdet ja maratonkirjat + keskustelupalstat muutamaan kertaan.. mutta ainahan sitä joku uusi erikoisempi kuntopiiriliike mukaan mahtuu.. :D
aikaa on 70 päivää, eikä tässä oikein ehdi kun paranemaan täysin terveeksi, juoksemaan niin paljon kuin pystyy, ja toivomaan että suomisisupe*kele hoitaa sen mitä aikakapeikossa ei ole ehtinyt..
ja miika, mä oon iloinen jos kaikilla muilla unohtui se suorittaminen.. ;)
Nii-in, mutta kun pitäis tehdä vähän muutakin kuin juosta... :)
MinkkiP
Tiedetään. Pitäis olla myös terve, ja pitäis varata monipuoliseen harjoitteluun myös puoli vuotta.
Tiedetään ilmeisesti joo, mutta ei silti uskota. MinkkiP
Lähetä kommentti