Rajalla

Hyvänen aika miten hatara ihmisen pää on. Tulihan se ylevä ajatus. Mutta vasta tuntien päästä, ja kotimatkalla. Ehdin jo unohtaa sen koska olen käynyt muutaman puhelinkeskustelun lenkin jälkeen, enkä pysty varastoimaan lähimuistiini kovinkaan montaa asiaa kerralla. Pitkäaikaiselle kovalevylleni taas tallentuu joskus liikaakin asioita iättömiksi ajoiksi.
Mutta ajatus tuli siis kotiin lenkkeillessä. Tai siis en todellakaan hölkkäillyt kotiin asti kun jo Hakaniemessä tuntui että tuuli tulee aivoista läpi. Niin kuin varmasti tulikin.
Mutta siis se kaivattu ajatus tuli hölkkäillessä Kaivarin rantaa nähdessäni avoinna olevan meren ja jään rajan. Toisella puolella kevät, ja toisella puolella talvi. Keskellä näkyvä raja. Tässä murroskohdassa ymmärsin konkreettisesti taas muutoksen vaatiman ajan. Raja erottaa selkeästi kaksi eri aikaa toisistaan mutta sen siirtyminen vie oman aikansa. Juuri sen mitä se tarvitsee, eikä yhtään sen enempää tai vähempää.
Voilà! Ja taas tunsin luonnon opettaneen minua ja olevani aamua viisaampi. Tämän valaistumisen voi kukin vapaasti yhdistää omiin rajakokemuksiinsa.