Kansaiväliset formaatit harvoin toimivat suomessa, eikä se ole aina osallistujien vika. On vaikea olla luonnollinen ja antaa parastaan jos tungetaan halpoihin muoviraameihin.
Mutta K-70:ssä oli ainakin tänään hyviä hahmoja, hauskoja kohtauksia ja inhimillistä lämpöä.
Kun 70 -vuotias nainen laulaa elämänkokemuksella, herkän varovaisesti, ja kuitenkin naisellisesti Jonnaa; miten kaikki muu on korviketta ja turhaa ellen mä saa, ainoaaa.. puuttuvaaa... Aivan törkeen makeeta!!
...Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaanPuhumattakaan siitä miten Uniklubi räjäytti potin, ja näytti siltä että kaikki olisivat halunneet ryhmähalata lohdutukseksi Uniklubbarin poikia kun ne niin sydänsuruistaan osasivat kauniisti laulaa.. Eikä kestänyt kuin minuutin kun vanhempi rouva sai pojat vilauttelemaan boksereitaan. (onneks itekin on pian vanha niin saa kaiken tapahtumaan!)
Yhtä en saa, mut mä pidän paikkaa
Yhtä en saa, yhtä en vielä ainakaan
Yhtä en saa ja muu on turhaa..
Ja sitten kyyneleet silmissä katsoin kun Antti 71 vee kertoo, että on ollut viisi vuotta aivan pohjalla kun jäi leskeksi ja vain kaksi vuotta ehtivät olemana elämällä yhdessä.. Mutta nyt aikoo kyllä taas ponnistaa ylöspäin. Hyvä Antti, tsemppiä, ja toivottavasti bongasit itsellesi uniseuraa kuvauksista!
Ainut valipussi ja kränisijä oli Timo Rautiainen. Heittäytymisen sijaan kaveri astui askeleen taaksepäin, jätti porukkansa kaverinsa ohjattavaksi ja vielä sanoi, että olisi pessyt kätensä koko jutusta jos vielä voisi. Iso mies, olis katsonut peiliin. (mä luulen että se on vähän kriisissä...).
Mutta ROCK! Jatkoa odotellessa.
2 kommenttia:
Mäkin tykkään! Oon kattonut alusta ja se on ihanan hidastempoinen ja avartava ohjelma.
Ehkä tosin mun papparaisaddiktioista jo entuudestaan voitiin päätellä, että mä fanitan just töta ohjelmaa, mutta enigeis se on ROK!
Viime jakso oli ihan huippu hyvä! Se nutturapäinen rouva on muuten laukkukauppias Uudenmaankadulta. Siitä Kampaamo Keltaisen Kabinetin vierestä, Annankadunkulmalta. Suosittelen kauppaa.
Se on vähän Local Store 4 Local People, ei mikään Hartolan Kirja ja Kemikaalia, mutta se ei välttämättä myy sitä laukkua mitä kenties haluaisit ostaa. Koska sekin voi olla kuten mustat alusvaatteet.
Ja toivottavasti Antti saa naisista ainakin kaipaamaansa energiaa…
Ai niin!
Musta Rautiaisen käytös on taas jotenkin jännällä tavalla positiivista ja hupaisaa yltiö huolehtivaisuutta. Ihan kuin se olisi ensimmäistä kertaa tajunnut miten hauraita vanhukset on ja miten niiden fysiikka luo rajoitteita.
Sekin näkökulma tekee musta ohjelmasta hyvän. Ehkä moni tajuaa itsekin ekaa kertaa, että: Niin, ehkä kroppa ei vaan kestä, vaikka luonne jyrää puolta nuoremmat.
Lähetä kommentti