Viime yönä unessani oli dinosauruksia, terroristeja, pakoilua, lapsuudenmaisemia, alkusuomalaisia ja virtuaalinen seikkailumaailmapeli. Oltiin kahlattu lumessa, oltu poliisiasemalla(poliisit olivat samassa juonessa terroristien kanssa) ja avattu taikapusseja joita taputtamalla neljästä harmaasta muovailuvahan näköisestä neliöstä tuli taiottuna esine jota seikkailua varten tarvittiin. Turha kai sanoakaan, että omat neliöni eivät oikein toimineet. Hämmentävää oli myös olla suomalaisessa alkumäntymetsässä leijonan ja kirahvin kanssa. Leijona voitti ja söi kirahvin.
Ja minä, joka en tietenkään ollut minä vaan samalla myös katsoja, tein kirahvin jäännöksistä teollisestivalmistetun näköisen kamelinkarvalaukun, jossa oli vahvat saumat ja nepit. Mutta tiesin että talvesta tulisi rankka. Olin joutunut pelin osaan niin että talvehtisin näiden alkusuomalaisten kera, ja ruokana olisi palvilihaa sekä minikarjalanpiirakoita, jotka tosin muistuttivat enemmän kuivattuja käkkäröitä.Aamulla särki niskaa ja silmiä. Ja olin myös todella vihainen siitä, että olin viettänyt unessa aikaa menettämäni ystävän kanssa, enkä voinut palauttaa sitä osaa unesta mieleen. Kun taas Walt Disneyn tyyppinen, pellolla päätään heiluttava dinosaurus muistui mieleen vähän liiankin hyvin. Samoin ohi menneet bussit ja raitiovaunut, joihin yritimme isoisäni kanssa ehtiä kun kaksi ninjaterroristia seurasi meitä Helsingissä, joka muistutti hyvin paljon New Yorkia. Raitiovaunut 8 ja 1o kulkkivat samaa reittiä..
Unien tulkinnasta
Mietelmiä unista
Aloita unipäiväkirja
3 kommenttia:
Eihän tämä kommentti tule kuin pari vuotta myöhässä, mut ihanaa kun on sielun sisaruksia. Itsehän näen myös tosi eläväisiä, ja huiman sekavia unia, joissa löytyi kovasti samoja piirteitä kuin sinulla. Ninjoja, mutantteja, takaa-ajoa, lentoa korkealla pilvissä, syöksylaskuja ja taas hurjia nousuja, salamyhkäistä hiivintää ja juoksua hengen hädässä, agentteja, ihmisiä jotka ovat kadonneet elämästä (tavalla tai toisella), peli- tai elokuva maailmoja, muistoja vanhoista maisemista, asioita paikoissa joista niitä ei yleensä löydä (kuten sinun kirahvisi ja leijonasi suomalaisessa metsässä), arkipäivän asioita ja ihmisiä ja ripaus taikaa kaikessa...
Joskus naurattaa, joskus itkettää, joskus pelottaa niin maan perkeleesti ja joskus vaan puuduttaa. En tiedä antaako tää, vai ottaako... Varmaan molempia.
Kiitos viestistäsi!! Voi Hanna, viime viikon olen ollut näissä samoissa fiiliksissä, ja kyllä se jollakin ihmeellisellä tavalla hieman lohduttaa kun tietää että joku muu tietää mitä tarkoittaa. Monia unia ei voi, tai edes jaksa selittää kenellekään, vaikka ne saattavat kulkea mukana koko seuraavan päivän, ja olo voi olla hieman outuo kun yön kuvat tulevat keskellä päivää mieleen.
Kauniita, iloisia ja rauhallisia unia sinne Leppävaaraan - pysyhän kuulolla!
Heippa taas,
kylläpäs kuulostaakin tutulta. Just tuo, että uni voi jäädä mieleen koko päiväksi keikkumaan, etenkin jos on ollut erityisen sekopäinen uni kyseessä. Ja muille on todellakin turha edes selittää, koska he eivät ymmärrä miten hauskaa tai häiritsevää se voi olla. Olisi hauska tietää, että miksi toiset näkevät erityisen mielikuvituksekkaita unia ja etenkin, miksi toiset muistavat unensa lähes joka yön jälkeen.
Ja mullakin nää unien sekopäisyydet menee selvästi jaksottain. Välillä muistan unia hiukan harvemmn ja ne ovat vähemmän vivahdekkaita. Viimeiset kuukaudet oon taas nähnyt toinen toistaa oudompia unia.
Esiintyykös sulla sellaista, että saatat palata vaikka vuosienkin päästä johonkin vanhaan uneen?
Mä viime yönä näin unta perheestä (jota en oo koskaan tavannut, eikä tietääkseni oli olemassakaan), jonka luona olin vieraillut aiemminkin unissani. Jo tämä aiempi oli kuin dokumentti Venäjälle muuttaneista suomalaisista perheistä ja tämä viimeöinen jatkoi samalla linjalla. Päässäni välillä juontaja selitti tapahtumia ja itse olin ikäänkuin tutkija/haastattelija. Perhe asuu sellaisessa isoikkunaisessa valkoisessa omakotitalossa Venäjän maaseudulla ja heillä on neljä lasta. Ensimmäisessä unessa neljäs lapsi oli ihan vauva ja nyt hän oli jo taapero. Uni ei ollut mitenkään kovin sekava muutoin (mutta kovin monipuolinen ja yksityiskohtainen), mutta oli hauska huomata, että päässäni elää ja kasvaa pieni perhe. Ehkäpä 20 vuoden päästä voin mennä katsomaan näitä lapsia aikuisina, haha.
Tässä taannoin näin unta, että löysin poikaystäväni lipaston laatikosta makaamassa kaksi bimboa kainalossaa ja kun yritin vaatia höneltä selitystä, niin hän vain tuhahti välinpitämättömästi. Seuraavana aamuna oli vaikea tajuta, että se oli unta. Yritin sitten jossain vaiheessa selittää poikaystävälleni, että olipas ahdistava uni, ei niinkään sen takia että hän pelehti lipaston laatikossa bimbojen kanssa, vaan koska hän oli ollut niin välinpitämätön siinä unessa. Hän kyllä lohdutteli, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt miten uni voi jäädä niin heräämisenkin jälkeen kummittelemaan.
Noh, tulipas romaani. :D
Pysyn todellakin kuulolla, hauskaa on ollut lukea blogiasi ihan muutoinkin kuin unien takia. :)
Lähetä kommentti