torstaina, huhtikuuta 10, 2008

Norppa on tosi etova

En muista koskaan aikuisiällä saaneeni kunnon, siis kunnon vatsatautia - tai ruokamyrkytystä. Lapsenahan sitä yrkkäili keltaista jaffaa joskus kipeänä, tai sen eräänkin kerran kun tuli seuramatkalla syötyä liikaa bussissa mansikoita matkalla Travemyndeen..
Mutta kun viime yöllä kolmelta, monen tunnin kieriskelyn ja tuskailun jälkeen piti juosta kylppäriin, ja oksuaminen alkoi (nyt alan kuullostamaan pahasti prepeltä), oli lapsuusmuistot kaukana.
Inhoan oksentamista. Niin kai useimmat muutkin mutta ainakin itseäni se sattuu, eikä se koskaan lopu ajoissa. Juuri kun itse on jo pyyhkimässä suutaan lähellä olevaan pyhäpyyhkeeseen, alkavat kouristelut uudelleen ja vesi valuu silmistä.
Tämän jälkeen saatoinkin siirtyä tärisemään sohvalle ja miettimään tulisiko uni ehkä koskaan. Kuuden aikaan jo luovutin ja olin vahvasti sitä mieltä, että uni ei tulisi enää ikinä. Mietin myös milloin perheelliset työkaverit heräävät, asi
Aamukahdeksan aikaan oli päivän juhlahetki. Yrkkispyrkkis lensi pitkin olohuoneen lattiaa. Olin kuin tultasyöksevä anakonda - eikä vain kerran, eikä vain toisen, eikä vain kolmannen.. Jos olo olisi ollut hippusenkaan parempi, olisin jopa saattanut löytää iloa siitä vapautuneesta tunteesta, että omassa kodissaan voi oksentaa minne vain. Tai siitä, että missasin tietokoneeni vain sentin puolikkaalla. Tai siitä eräskin kaveri oksenteli yöllä sänkyynsä, ja kyllähän lattian saa mopattua huomattavasti paremmin.
Mutta seuraavat tunnit olivat kyllä kipeyden kurjentumia. Mikään ei auttanut, eikä mikään helpottanut. Samalla piti vielä hoitaa asiakaspuhelut, joille kyllä poikkeuksellisen avoimesti tilitin, että "nyt ei ehkä ole aivan paras päivä.
Iltapäivällä alkoi kuitenkin hivenen tuntua paremmalta, ja se antaa toivoa huomiselle. Yhtäkkinen noussut kuume ei tunnu läheskään yhtä kauhealta kuin kivulias ja sotkeva anakondailu. Kylpyhuoneen peilistä on koko päivän tuijottanut kuitenkin naaraspuolinen Lordi.
Nyt todellakin voin sanoa symppaavani ja ymmärtäväni ruokamyrkytys- tai vatsatautipotilaita. Jaksan vielä uskoa, että huomenna olen terve mutta jos tätä jatkuisi useamman päivän, joku saisi tulla lopettamaan Lordianakondan.
ps. pahoitteluni, että autenttinen kuva-aineisto puuttuu

3 kommenttia:

hna kirjoitti...

Voi Norppa… Me ollaan niin pahoillaan, että meidän solidaarisuudella ei ole rajoja! Mä niin tiedän ton tunteen, kun ei tahtoisi mitenkään oksentaa muttei vaihtoehtoja anneta. Koeta kestää! Voimia!!!

Anonyymi kirjoitti...

joo mulla itselläkin oli tuo sama oksettava tilanne yhtenä yönä viimeviikolla. Ei oo helppoa, mutta koeta jaksaa....

-törmänen

norppa kirjoitti...

hna, no ei se teidän vika oo mutta kiitos solidaarisuudesta, sitä maailmassa tarvitaan aika. hyvänen aika, kun sairastuu niin sairastuu, mistä sen olis voinu tietää.
törmänen, ja dänks, nyt täällä ollaan jo voiton puolella!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...