sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Väsynyt mutta onnellinen

Polviin ja lonkkaan sattuu. Tai ei itseasiassa lonkkaan mutta lonkan sisäpuolelle, tai en ole edes ihan varma minne mutta kun "keveästi hypähdin" pois Kimden autosta(kiitos kyydityksestä), niin totesimme että metsäkauriin sijaan se näytti enemmän vasikkamaiselta. Noooh...Juoksu tuli juostua ja tunnetilat vaihtelivat. Ensimmäinen kuusi meni kivuttomammin mitä edellisvuonna, ei nopeammin mutta kivuttomammin. Sen jälkeen 8 - 10 km tuntui taas tahmealta.
Kympin jälkeen tuli hetkellinen auringonpistos ja jopa luulin että "nyt lähtee rullaamaan". Ei lähtenyt mutta ilo se oli pienikin ilo. Sen jälkeen tulivat odotetut vihaylämäet Turun väylän vieressä. Ylämäet - not my thing. Juosta piti mutta jalka ei vain meinannut nousta. Kävellä ei saanut. Usko oli koetuksella mutta tieto 12 kilometrin kohdalla olevasta juomapisteestä sai jatkamaan.
Viimeiset viisi kilometriä olivat pitkät vaikka odotin euforista innostusta ja loppukiriä. Sitä ei tullut, vaan tasainen tamppaus jatkui maaliviivalle saakka. Ja homma oli paketissa.
Loppuhuipennuksen koko päivälle tarjosivat Nora ja Sami. Espoon kodin remontista ja valmistumisesta on voinut lukea. mutta nyt oli huippua päästä viimeisteltyyn kotiin vieraaksi. Tyylikästä, toimivaa ja viimeisteltyä mutta myös viihtyisää!
Vaatimattomasti alkudrinkiksi tarjottiin shampanjaa. Sauna oli luksusta ja uudet säkkituolit olivat näyttävästi vieraiden käytössä. Tosin niitä vieraita taisi välillä loikoilla mitä erikoisemmissa asennoissa pitkin lattioita.
Kiitos myös kaikille osallistujille! Oli ilo mahdollistaa tämä elämys! ;)
Täältä voidaan sitten valita joka kuukausi kiva, hyvän mielen -tapahtuma
Esim. Hiekkaharjun 6 tunnin juoksu kuullostaa tosi kiehtovalta...

5 kommenttia:

kuisma kirjoitti...

OOOooooHOH & Huuuuuhuh tulipahan sekin tehtyä, en ole ennen juossut 17 km enkä varsinkaan numerolätkä rinnuksissa. Ensimmäisilllä kilometreillä taisin päästää suustani jotain epämääräisiä kommentteja, että jos jatkais maalista pari kilometriä vielä niin sitten olis vetäny puolmaratoonin WTF - se oli vissiin joku auringonpistos mikä sai miehen höpertelemään kummallisia.

Onneksi oli seuralainen kenen kanssa juoksin, koska oli hyvin lähellä, etten menettänyt malttiani ja olisin tönäissyt muutamaan käveliää kalliolta alas. Käveliät tahalteen ärsyttivät ja yritivät kaikin keinoin pilata suoritustani ottamalla aina välillä spurtin eteeni ja jäädä siihen sitten tukkimaan reittiäni. Mutta maaliin pääsin ja loppupeleissä hyvillä fiiliksillä.

Totta tosiaan kaiken kruunasi lasillinen Billecart-salmon samppanjaa, sauna ja ateria.

norppa kirjoitti...

Toihan oli vielä kaunisteltu versio. Se mullan potkiminen päälle kalliolta tyrkkäämisen jälkeen unohtui.. jännä miten tuollaiset urheilutapahtumat saavatkin piilevät agressiot esiin! ;)
Mutta kyllä hyvä ylläri matkan varrella oli myös omakotitalon yläkerran ikkunasta huudettu hurraus! Silläkin energialla jaksoi taas kilometrin verran.

Billecartin kanssa voi kuunnella vaikka reaggaeta.

Ansku kirjoitti...

Hyvä Noora!!! Sä oot niin reipas!!

Nora kirjoitti...

Sunnuntai-ilta ja maanatai menivät niin mukavasti ja kivuttomasti, mutta miksi nyt takareisiä kinnaa, pohkieta pakottaa ja lonkankoukistajia kiristää? ;)

norppa kirjoitti...

nora, se johtuu vappujännityksestä ;)
mutta mä kuulin että eräälläkin miehellä kivisti eilen nännejä ja toisella oli nivusissa hyväntuntuinen hankauma. että sinänsä tässä pääsi itse helpolla. ja mulla on kyllä vieläkin vahvasti ne intervalliharjoitukset mielessä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...