Työkaverini, naispuolinen, sanoi tänään että näytän taas erilaiselta, ja itseasiassa hän nyt vasta ymmärtää että olin sairaana. Olo onkin noin kahdeksan kertaa parempi kuin viime maanantaina tähän aikaan, juoksu oli liian kova rasitus, ja elpymiseen meni viikko. Kyllähän siihen terveenäkin olisi mennyt useampi päivä venytellessä, mutta myönnetään normaaleista innostuspiikeistä huolimatta, syyskuu on ollut vähän tahmea.
Mikä siinä mahtaa olla, että sitä aina ymmärtää vasta jälkeen päin. Tervettä ja reipasta sekä tajuavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti