Aamulla oli kurkku karheana. Dämn, koska olen ottanut nyt tämän viikon tosi iisisti, ettei se syysflunssa, jota kaikilla nyt tuntuu olevan, tulisi.
Ongelmahan tässä on se että tämä viikko piti juosta. Ja paljon! Maanantaina olinkin lenkillä, ja askeleet stoppasivat kuin seinään. Ei jaksanut. Yritin. Eikä jaksanut. Tosin sitten seuraavana aamuna olikin jo flunssanoireet tuloillaan, joten syykin selvisi. (eikä ollut kyse mistään ruokavajeesta, banaania oli tankattu etukäteen ja edellisenä päivänä kummipojan synttärikakkua)
Mutta sen jälkeen on ollutkin yhtä matalentoa. Kello juoksee, minä myös. Tänään piti päästä lähtemään Paraisten suuntaan aiemmin mutta kuinkas käykään... Miksi aina sinä päivänä kun "pitäisi kaikki olla ookoo" niin aivan puskista tulee joku viiden tunnin yllätys ja bonussektorina joku häpsiskääppiäis puuhastelutyö, johon vain menee aikaa?
2 kommenttia:
Usko nyt vaan ettei se sun kroppas kahdessa päivässä palaulu 3 viikon rääkistä. Oli sitten flunssa tulossa tai ei. Eikä siihen banaani ja kakku riitä. Tarvitaan aikaa. Varsinkaan kun kukaan meistä ei ole enää 21(onneksi) niin tarvitaan entistä enemmän aikaa.
Musta kyllä tuntuu edelleen samalta kun 21 vuotiaana. Mutta pojat onkin poikia...
Lähetä kommentti