Suomalainen ähkyy ja eksyy tieltä

Törmäsin tietoon, jossa kerrottiin, että Veikko Antero Sinisalon lempirunoja oli Jorma Eton Suomalainen. (runokokoelmasta Ajastaika, 1964) Sama runo josta Kekkonenkin lainasi pari riviä uudenvuoden puheeseensa.
Muistin jotenkin hämärästi alun mutta en sen enempää, joten tässä:

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

A Finn is the one who answers when not asked,
asks when not answered, does not answer when asked,
the one who loses the way, yells on the shore,
and on the opposite shore yells another of the same kind:
the forest clangs, echoes, the pines hum.
There comes a Finn and groans, is here and groans,
goes there and groans, is as in the sauna and groans
when the other one throws water on the stove.
That kind of a Finn always has a partner,
he is never alone, and that partner is a Finn.
And nothing separates a Finn from a Finn,
nothing except the death and the police.

Translated by Jaakko Heikkilä