Tuli toinen soitto. Vähän lähempää. Voi olla, että lähden huomenna synnyttämään Espooseen. Ilmassa on ainakin vahvat merkit siitä, ja kun siihen lisätään vielä "pitipäs sattua" - lisä niin en yhtään ihmettelisi vaikka huomenna löytäisin itseni Jorvista synnytyssalista. Seuralaisena.Ystäväni mies on nimittäin matkoilla, ja ystäväni kysyi lähtisinkö tarvittaessa seuraksi. Totta kai, sitähän niin harvoin on mahdollista olla ihmisten elämässä merkittävästi osallisena. Näkisin, että lapsen syntymä nyt kuuluu vähän niihin isompiin tapahtumiin ihmisten elämässä. Tietysti - hyvänä ihmisenä toivon, että lapsi syntyykin vasta torstaina, jolloin isä pääsee mukaan oman poikansa syntymään, mutta jos siellä nyt jonkun täytyy olla, niin kyllähän se sitten erittäin mielelläni olen minä. Valmentautuminen on jäänyt vähiin mutta uskoisin olevani kuitenkin melko hyvä tsemppari. Elämme jännnittäviä aikoja.
6 kommenttia:
Katsoin ensin nopeasti tuota kuvaa ja ehdin jo hetken kadehtia. Kunnes tajusin, ettei siinä ollutkaan hyvinmuodostunut herkkupeppu.
Kadehtiahan voi niin monesta syystä. Esim. siitä ilosta, että saa mut mukaan synnytkseensä! ;)
Siis kyllä mä sanoisin, että sä olisit ihan tooosi hyvä seuralainen, niinka vähän niinka avec. KAto kysyy vaan, onko mukavaa ja voinko tuoda jotain? Tahdotko istua vaiko seistä, onks näin hyvä ja vaihdetaanko kenties musiikkia? Mä olisin vähän loukkaantunut ellen ymmärtäisi, että J menee huomenna muuttamaan ja vie auton ja multa kestäis kahden lapsen kanssa julkisilla Jorviin tovi… Ett mee sä vaan.
ZEMIIII! Ja tavallaanhan olis kiva että kaveri syntyis just tän takii huomenna. Ehkä…
No sepä se, siis kyllähän sitä seisoo vaikka päällään, jos se toisen tilannetta helpottaa, tai ei seiso, jos se helpottaa enemmän. Mä etsin parhaillaan Nyloneitten kokoelmalevyä josta huominen synnyttäjä ainakin tykkäsi muutama vuosi sitten..JA toivon, että joku Ärrä on jo auki kun tulee lähtö, koska lupasin esitellä synnytystä odotellessa jääkiekkopelaajien kuvia. Mä niin toivon että niissä on muutakin kuin kalapuikkoviiksiä ja takatukkia..
Mä tarkistin myös interwebistä, ja siellä sanottiin että seuralaisen tärkein ominaisuus on läsnäolo. Ja mä oon aatellu satsata siihen.
ps. ei, tämä ei ole aprillipila. varmuuden vuoksi muistuttelin lapsen äitiäkin, ettei kannata sitten saada kuningasideaa aprillipilasta, kun omista ystävistä voi niin äkkiä löytyä niitä ikävän tosikkomaisia piirteitä..
Mäkin katsoin, että onpa ihan ok hanuri, mutta sitten mietin että sä et ehkä julkaisisi pornahtavia kuvia tai Iken/Matin tekstiviestejä blogissasi, ja tutustuin kuvaan tarkemmin. Silti...olis ihan hyvä hanurina...
Heidi ja Prepe...
en mä oikein muuta voi sanoa kuin että ehkätässä kohdassa tulee esiin yksi blogin parhaista puolista; monikulttuurillen tulkinnaisuus, josta kukin voi valita itseään miellyttävimmän näkökulman.
Mutta pidetään noi hanurikuvat mielessä, eihän sitä koskaan tiedä.
Lähetä kommentti