Iloa ei kestänyt kauaa. Kaiuttimista tulviva massamelusaaste kuullosti vain tylsältä. Tylsältä. Samat kappaleet tuntuvat soivan vuodesta toiseen.(vaikka tunnustankin jammailleeni häpeällisen koreografian vallassa pitkin keittiötäni Kauppaopiston naisten soidessa.) Juontamisen tyylilaji(tai paperista takellellen muiden kirjoittamien artikkelien lukeminen) on kevyesti naureskelevaa ja hihittelevää. Muistan lukeneeni kielentutkijasta joka kertoi nuorten naisten kehittäneen "kevyen, iloisen ja naureskelevan" puhetyylin, joka antaa ymmärtää "ettei minua tarvi ottaa niin vakavasti, ja joka mielistelee vastaanottajaa, koska kaikki mitä vastaanottaja sanoo on niiiin todella hauskaa". Voi hosemariagonzalesjajerusaleminkukkapuskat.
Eipä silti. Juontaminen on vaikeaa. Todellinen taitolaji. Ei ole itsestään selvää, että ääni, persoona, artikulaatio ja rytmin hallinta kohtaavat yhdessä ihmisessä. Se vaatii täysin oman ammatitaitonsa, eikä esim. näyttelijä ole automaattisesti hyvä juontaja, tai toisin päin.
Missikisat olivat yksi häpeän punan kasvoille nostava esimerkki. Näin vain väläyksen tiiviistä kun kaksi aivan väärässä paikassa olevaa "juontajaa" yrittää epäluonnollisesti nostattaa tunnelmaa hokemalla "nyt kyllä jännittää" ja "tässä koemme historian lehtien havinaa". Samaan aikan katsojan päässä kirkui "nyt kyllä hävettää".
Rauhallista ja turvallista Naisten päivää! Toivottavasti suomalaisen naisen autuus ei ole Citymarketista ostetussa 7,60 maksavassa tulppaanikimpussa.
Olen juuri lukenut Sofi Oksasen Puhdistuksen ja se sai mieleeni palautumaan Lilja for everin. Samoin juuri Juno Diazin: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä antoi ymmärtää ettei se naisen elämä ole herkkua ollut Dominikaanisessa tasavallassakaan.
Älkää käsittäkö väärin. On ihanaa kun on tuoreita kukkia maljakossa ja tuntee elämänsä täyttyneeksi. Mutta ehkä Naisten päivän ydinajatusta parhaiten tukisi se että naiset huomioisivat toisiaan, ja päivän hyöty kohdistuisi vaikka niille jotka huomiota tai apua eniten tarvitsisivat. Joku nainenhan nämä meidänkin oikeutemme on meille raivannut.
Kansainvälisen naisten päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina.
7 kommenttia:
Mäväitän, että joissain maissa naiset ovat alistetussa asemassa, mutta me emme.
Mä taas puolestani väitän, että meilläkin on hajontaa. Itse en koe olevani alistettu, myöskään moni ystäväni ei varmaankaan tunne olevansa, mutta varmasti on niitä jotka ovat. Esim. joka päivä jossain kodissa nainen pahoinpidellään.
Mutta todellakin on maita joissa asiat ovat valitettavan paljon huonommin.
Mä luin myös Sofi Oksasen kirjan, se oli hyvä - ja kauhea. Pyöri mielessä kauan sen jälkeen. Tänään näin Sex Slaves dokumentin, joka oli aivan järkyttävää katsottavaa.
Kyllä pohjoismaissakin naiset ovat monesti alistetussa asemassa. ja sen kieltäminen on silmien sulkemista ja toisen todellisuuksien vähättelyä. Tätä tapahtuu monella tasolla - naisten euro on edelleen 80 senttiä, naisten pahoinpitely kodeissa erittäin yleistä, naiset eivät uskalla öisin kulkea puistojen poikki, naiset eivät etene työelämässä miesten tavoin, nainen hoitaa suuren osan kotitöistä, tyttöjä huoritellaan koulussa jne. Monia asioita ei vaan ajatella. Ei se että muissa maissa asiat ovat vielä paljon paljon huonommin, tarkoita sitä että meillä ei olisi mitään parantamisen varaa!!
Lukekaapa "Tuhat loistavaa aurinkoa". Sen jälkeen pohjoismaiset naiset on taas suhteellisen hyvässä asemassa.
Luenkin varmaan sen kirjan, se on lukulistalla. Mutta kun eihän kyse olekaan siitä etteikö pohjoismaiset naiset ole suhteellisesti hyvässä asiassa. Tottakai on, eihän kukaan ole sitä vastaan väittänyt. Mutta ei se silti poista tosiseikkaa, että täälläkin on vielä korjaamista. Mitäänhän ei asioille koskaan tapahdu, jos vaan sanotaan että: katso, muualla on vielä huonommin!!! Älä valita vaikka olet alistettu, katso, intiassa nähdään nälkää! Älä valita että olet köyhä, muualla ollaan vielä köyhempiä!
Mun puolesta aina saa valittaa, jos kokee siihen olevan aihetta. Mari-Johanna - koska ilmiselvästi et ole tyytyväinen naisen nykyasemaan Pohjoismaissa niin mitä olet ajatellut tehdä tai mitä mahdollisesti jo teet sen eteen, että asit olisivat tulevaisuudessa paremmin? Tiedä vaikka siitä voisi ottaa itsekin opiksi.
MinkkiP, kiitos kommentista. Sen siitä saa kun elämöi täällä, pitää osoittaa sitten olevansa esimerkillinen ihminen... mitä ei aina todellakaan ole. Laitoin ko aiheesta postauksen omaan blogiini ja aina vaan tämä aiheuttaa keskustelua, kommentteja on sinnekin tullut jo vaikka kuinka.
Lähetä kommentti