En perehtynyt Lex Nokian ympärillä vellovaan keskusteluun. Mutta ilman seuraamattakin jäi mieleen, että Nokia on uhannut lähteä suomesta, ja että ei kannata vitsailla työntekijän riisumisella, ja että nyt meiltä viedään kirjesalaisuus.
Selailin hajamielisesti NYT -liitettä jossa kansanedustajat kieltäytyivät näyttämästä sähköpostejaan.Älykkäästi vedoten siihen ettei toimittaja ollut samasta vaalipiiristä kohteen kanssa.. Huh, mitä demokratiaa. Yhtäkkiä tajusin myös, että jos esim. Helsingin Sanomien toimittaja haluaisi tulla katsomaan yllättäen minun työsähköpostini niin avaisin ohjelman, ja sanoisin " siitä vain" ja menisin sillä aikaa hakemaan kahvia. Valtavan massan keskeltä saattaisi löytyä muutama henkilökohtainen viesti muttei niistäkään saisi aikaan mitään tajunnan räjäyttävää skandaalia.(mikä taas ehkä on hieman huolestuttavaa oman henkilökohtaisen elämäni ja sen kiinnostavuuden kannalta) Kun taas kansanedustajien sähköpostit.. kauheaa mutta olen vajoamassa tuohon turtaan hyytelövirtaan, joka saa aikaan "kuka niiden posteja jaksaisi kahlata" -tyyppisiä lauseita. Eihän NYT-liitekään oikeasti halunnut selvittää mitä kansanedustajiemme sähköposteissa liikkuu, aihehan oli "no voinko mä nyt sit tulla lukeen sun sähköpostin kun oon sun pomo". Sääli. Jossain kapasiteettini takamailla hämärästi ymmärrän, että minua pitäisi kyllä hyvinkin kiinnostaa.
En muutenkaan ymmärrä suurta meuhkausta tunnistetietojen seuraamisesta. Tänä päivänähän on mahdollisuus käyttää muitakin sähköposteja kuin työnantajan palkkaa vastaan tarjoamaa. En minäkään ole mikään suuri valvonnan puolesta liputtaja mutta en myöskään ole itse harrastanut teollisuusvakoilua, enkä ymmärrä minkälaisia summia välitetyistä tiedoista ollaan valmiita maksamaan. Työnantajan yritystietojen välittäminen ulkopuoliselle, tai niiden käyttäminen oman edunmtavoitteluun (työnantajan palveluksesta pois siirtyvät ja kilpailevan yrityksen perustavat), on varastamista. Ei kai se sen monimutkaisempaa ole.
Deittipostit, matkavaraukset, keskustelupalsta-avaukset, perheriidat ja perinnönjaot on mahdollista käydä myös yksityisten sähköpostiosoitteiden kautta, joten työantajan aikaa voi edelleen huolettomasti käyttää niiden hoitamiseen ilman kiini jäämisen riskiä.
3 kommenttia:
Oot kyllä asian ytimessä, Norppaseni. Tosin käsittääkseni Lex Nokiassakaan ei ollut lopulta kyse viestien sisällöistä, vaan siitä, että työnantajalla olisi oikeus selvitellä, mihin osoitteisiin meiliä on työsähköpostista lähetelty. Yhtä kaikki, täytyy siis olla tosi tyhmä, jos lähettelee arkaluontoisia tietoja duunimeilistä olipa kyse sisällöistä tai tunnistetiedoista. Vakoilun/varastamisen kun voi tehdä kohtuullisen paljon riskittömämmin jollain ihan muulla tapaa.
Nimenomaan. Enkä mäkään välttämättä hinkuisi että esim. työsähköpostit luettaisiin ja työpuhelut kuunneltaisiin(niinkuin postilla yms. suurilla palvelulaitoksilla), mutta eipä niissä myöskään ole mitään sellaista mitä palkanmaksaja ei saisi nähdä tai kuulla. Joskus olisi ehkä hyväkin että niitä yhdessä käytäisiin läpi luovan rakentavassa ilmapiirissä!
Enemmän kai tässä on kai kritisoitu lakia joka on jo "susi syntyessään", vaikea selkoinen ja tulkinnnan varainen. Ja myös se epäilys tarvitaan.
Olisi kyllä hauska kuulla mitä kaikkea ihmisten työsähköposteista löytyykään... ;)
Jep ja etenkin niiden kansanedustajien, joiden pomoja me ollaan ;)
Lähetä kommentti