Eurokankaasta kaapin kantoon

Tein melkoisen tiiviin työpäivän tänään ilman lounastaukoa, ja kun olin päivän päätteeksi lähdössä kotiin, kävikin ilmi että saisin hypätä taksiin ja lähteä käymään vielä Itäkeskuksen Eurokankaassa. Jollekin toiselle kyseinen vaihtoehto saattaisi olla hupia, tässä tapauksessa se oli vain pitkän päivän, hieman pitkähkö lisä. Tosin, lähtiessäni en vielä tiennyt, että bonuksena päätyisin Marjaniemeen kantamaan autotalliin hankittua -90 luvun toimistokaappia.
Matkalla Itikseen Merihaan kohdalla koin totaalisen aivohäiriön ja intuition yhdistelmän. Toivotin Foguesille aurinkoista viikonloppua.(viime lenkkikuvagallerian kohdallahan tuli valitusta ettei Merihakaa oltu kuvattu ja tuumin ettei se onnistuisi autonikkunastakaan) Bumerangina toivotukseeni soi puhelimeni ja minua pyydettiin kaapin kantajaksi.(tuut, tuut, tuut..)
Hämärästi muistin, että vuosia sitten oli ohjelma jossa taksin matkustajia kuvattiin, joten oli mikromahdollisuus että olisin piilokamerassa. Selkeästi artikuloiden kuitenkin varmistin, että Fogues todellakin halusi minut - avuksi kantamaan kaappia. Pitkän työpäivän, viikon jatkuneen flunssanpoikasen ja Eurokangaskeikan jälkeen samalle taajuudelle pääsemiseen piti pyöräyttää yksi aivoratas ympäri. (ja koska muistin että prepe oli levillä niin pohdin, foguesin tosiaan olevan vailla heikointa lenkkiään) Puhelun loputtua jouduin kyllä toteamaan taksikuskille, että siinä vaiheessa kun naisia pyydetään kantoavuksi, on jo jossain aiemmassa vaiheessa menty pahasti pieleen.. Tosin olisin voinut suostua vain nähdäkseni itse oman ilmeeni kantaessani marjaniemeläisomakotitalon pihalla Iskun täyspuista kaappia korkosaapikkaissani...
Mutta sainpa kattavan katsauksen Marjaniemeen! Siellähän asuu kaikki. Tai kaikkien pienet ja isot pomot. Tai ainakin kaikkien entiset kodit on siellä. Paitsi sen yhden arkkitehtiprofessorin toisen pojan, koska miniä ei suostu muuttuamaan kaupungista.